Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

28.10.2007 - 21:44

Näköjään jotkut lehdet ovat uutisoineet Lumikon saamasta Kuvastaja-palkinnosta aika nopeasti.

On rankan viikon hieman levollisempi viikonloppu, joskin tekemistä on riittänyt. Olen luvannut kustantajalle työstetyt versiot novelleista kuun loppuun mennessä, ja univelkaa lyhennettyäni yhden novellin taas käsittelinkin. Pari on vielä työn alla. Kokoelmahan julkaistaneen helmikuun 2008 tietämillä, joten senkin kanssa vielä tekemistä on tiedossa - pitäähän niitä vielä lisääkin muokata, vaikka olen jo melkoisesti stilisointia toteuttanut - varsinkin niitä uusia tekstejä. (Niille, jotka eivät ole seuraneet aiempia kirjoituksia: kokoelmaan siis tulee kirjoittamiani novelleja, joista suurin osa on alunperin julkaistu kokoelmassa Missä junat kääntyvät, nyt ne vain on korjailtu ja hiottu, kun ne tuossa vuoden 2000 kokoelmassa julkaistiin koko lailla keskeneräisinä etenkin kielen osalta.)

Lumikko ja yhdeksän muuta sai siis Kuvastaja-palkinnon "vuoden 2006 parhaana kotimaisena fantasiateoksena". Anja tuolla kommenttiosastolla jo ihmetteli, että enkös minä ole nimenomaisesti sanoutunut irti niin scifistä kuin fantasiastakin. No joo. Minä en kirjoita scifiä enkä fantasiaa. Genret ovat minulle joukko altaita, joihin on kertynyt mielenkiintoisia kirjallisuudellisia keinoja; en halua hypätä yhteenkään asukiksi, mutta mieluusti ammennan sudenkäpälällä saalista aina sieltä, missä jotain kiintoisaa polskahtaa näkyviin.

Tuo romaaninihan on monissa kirjastoissa luokiteltu dekkariksikin, ja kyllä, dekkarien genre oli yksi niistä, joista tietoisesti ammensin keinoja. Jossain Lumikko on tietääkseni jännityskirjojen hyllyssä.

Esimerkiksi Oulun kaupunginkirjastossa romaaniin liitetään tällaisia tietoja:

kotimainen kaunokirjallisuus
jännityskirjallisuus
maaginen realismi
katoaminen : kirjailijat
selvittämättömät rikokset : menneisyys
unet
pelit
kirjat : virheet
järjestöt : Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura
harrastajakirjoittajat
kylät : Jäniksenselkä

Fantasia ei minua juuri genrenä kiinnosta, suurin osa tuntemastani genrekirjallisuudesta ei erityisemmin puhuttele minua. Suurin osa minua kiinnostavista teoksista silti sisältää fantasiaelementtejä. Minulle fantasia on kerronnan keino ja mauste, ei päätarkoitus. Olen kiinnostunut reaalitodellisuudesta, mutta jos olen täysin rehellinen, arjen pinnasta löytyy aina säröjä, joista tihkuu esille unien materiaalia. Arki on kuori, jonka alla avautuu syvempiä todellisuuksia - inhimillinen kokemus, jota ei voida tyhjentävästi oppia ymmärtämään vain realistista kuorta tarkastelemalla.

Lapsena luin C.S. Lewisin kirjan Velho ja leijona, joka esittää ajatuksen kahdesta rinnakkaisesta todellisuudesta (ja sarjan myöhemmissä osissa useammastakin). Enää en tuohon kirjaan voi palata, mutta sen tarjoama kokemus vainoaa minua lopun elämääni. Se määrittelee minut kirjailijana. Se kasvaa metaforaksi, jonka kautta jäsennän omaa todellisuuttani.

Löytää elämässä niitä hetkiä, jolloin vaatekaapin vaatteet vaihtuvat toisen todellisuuden kuusiksi. Oppia rakentamaan sellaisia tarinoita, jotka kuljettavat aikuisen lukijan samalla tavalla tästä todellisuudesta toiseen, kovasti omaamme muistuttavaan mutta unilla sopivasti maustettuun, ja näyttää tässä toisessa todellisuudessa, omamme varjossa, asioita, jotka näyttävät reaalitodellisuuden syvemmässä valossa kuin se muuten näyttäytyisi... Tässä tavoitteitani.

Ei, fantasia ei kiinnosta minua juuri genrenä, ei sen enempää kuin scifi tai dekkarikaan. Minä en kirjoita fantasiaa, scifiä tai dekkareita, vaikka dekkareista kerronnan keinoja saatan varastaakin. Kuvaan enimmäkseen reaalitodellisuutta. Minun reaalitodellisuuteni tosin koostuu realistisesta kuoresta ja sen lisäksi siitä, mitä sen realistisen kuoren alla on: unien ja fantasian sulaa materiaa. Muunlaiseen todellisuuteen en vain osaa todella uskoa.

Kategoria: Yleinen 11 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

Tanskis www

29.10.2007 - 00:44

Nopean uutisoinnin huomaa myös asiavirheinä: "Kuvastaja-palkinto luovutettiin Jääskeläiselle Helsingin kirjamessuilla tänään."

Mutta kirjailija Jääskeläinenhän oli kotitöissä luovuttamisajankohtana - tai ainakin kaksisenkymmentä minuuttia sitä ennen. Toki palkinto luovutettiin sinun kunniaksesi ja sinulle päätyväksi, mutta et ollut pitämässä uusia kirjallisuuden tuulia käynnistäviä puheita suurelle yleisölle pokaali hyppysissä.

Toivottavasti kirjasi saa jatkossakin näkyvyyttä; saa nähdä, uutisoidaanko voitostasi Keskisuomalaisessa.

Inkivääri www

29.10.2007 - 08:33

Hih, siitä sen näkee, että niihin lokeroihin ja luokituksiin joutuu, vaikka niitä kuinka itse vastustaisi, semmoinen tämä maailma on - vaikka totuus onkin joskus tarua ihmeellisempää...

JPK www

29.10.2007 - 09:00

Mahtavaa! Onnea Pasi! Antaa muiden rakentaa aitoja niin saadaan potkia niitä nurin.

Tanskis www

29.10.2007 - 10:40

Kyllähän Keskisuomalaisesta näköjään pikkujuttu löytyy, sama kuin muualtakin. Luulisi kuitenkin KS:n kiinnostuvan enemmänkin, ei maakuntalaisia niin kovin usein mistään palkita. Toivottavasti haastattelustasi sovitaan pikimmiten, alkaa puuduttaa jutut Pamela Anderssonin ja Kimi Räikkösen sukujuurista Keski-Suomessa.

Rouva T.

29.10.2007 - 10:46

Onnittelut palkinnosta! Mahtava juttu!

iisi

29.10.2007 - 12:21

Keskisuomalainen tunnetaan: omat ei oo paljon mittään!

Oulun listallakin oli puute: keittokirjat.

29.10.2007 - 12:53

Onnea vaan palkinnosta.
Pakko kysyä mitä tarkoitit Velhosta ja leijonasta puhuessasi, että enää et voi siihen kirjaan palata.

winnie www

29.10.2007 - 17:23

Onnea palkinnosta ja suukkosia!

kovin tutunomaisesti tässäkin kuvaat sitä mitä kirjoitat. .. :)

Usvazine www

29.10.2007 - 18:43

Isot onnittelut! Tämä on mannaa meille kaikille! Reaalifantasiaa aloin minäkin pohtia tämän "voiko Lumikko voittaa fantasiapalkinnon" -kyssärin pohjalta
http://usvazine.vuodatus.net/blog/904124

pasi i j

29.10.2007 - 19:20

K:

Kiitos onnittelusta. En voi palata Velhoon ja leijonaan siksi, että se mikä oli lapsena maaginen kokemus, on nyt (kirjana) naiivia ja perin tönkköä. Narnian monarkistinen järjestelmä arveluttaa, ja mieleen tulee, josko Narnia kaipaisi uutta kapinaa - Valkea Velho syyllistyi ihmis- ja eläinoikeusrikkomuksiin, mutta työläisten oikeudet eivät taida olla missään päin Narniaa erityisen hyvällä tolalla, kun kuninkaalliset ja aateliset nauttivat erioikeuksistaan.

Pullmanin Kultainen kompassi sen sijaan on aikuisellekin sopiva versio samasta aihelmasta.

Eräs

30.10.2007 - 17:55

Palkintosi olet todellakin ansainnut! Suunnattomat onnittelut Pasille!