Hei, totta puhut, Buffy on hyvä! Tulikin mieleeni nyt tällainen pyyntö: kun olet lukenut sen muutama postaus aiemmin mainitsemasi Buffy-sarjakuvan, niin voisitkohan mahdollisesti kertoa onko se mistään kotoisin?

Oletko muuten katsonut Deadwoodia? Sekin on sellainen sarja, jota Dostojevski ja Shakespeare arvostaisivat.

Se Buffy tulee joskus marraskuussa. Raportoin kyllä sitten. Mutta se on kai Joss Whedonin käsikirjoittama.

Ihan pakko kommentoida tätä kirjoitusta... Kirjoitin itsekin tänään digijutuista.

Me sanoimme tv-luvan irti ja emme ole hankkineet digiboxia. Mutta en minä kyllä yhtään kyyneltä vuodattanut enkä koe olevani marttyyri.

Me vain emme kokeneet tarvitsevamma digiboxia aiemmin. En ole juurikaan ehtinyt katsoa telkkaria lainkaan viime aikoina. Meillä eniten tv:tä katsoivat lapset (PikkuKakkosta yms).

Nyt sitten kokeillaan, että millaista on olla ilman digiboxia. Eräänlainen kokeilu, jossa ei nousta liput liehuen julistamaan mitään. Kokeillaan, että voisiko olla ilman tv-lähetyksiä tässä elämän vaiheessa. Meidän perhe elää niitä ruuhkavuosia.

Jos piankin päädytään hankkimaan digiboxi, voi olla, että tv maistuu makeammalta (ihan kuin suklaalakon jälkeen). Tai sitten huomataan, että ei se tv niin välttämätön ollutkaan (kuten suklaakaan).

Mutta maistuuhan se hyvältä ja viihdyttää kyllä... Sekä opettaa ja informoi, jos sattuu oikeaan aikaan tv:n ääreen.

Ihanan provosoiva kirjoitus!

Itse lukeudun kuitenkin niihin ihmisiin, jotka eivät ehdi/jaksa katsoa tv:tä. Jos aikaa olisi rajattomasti, voi olla, että katsoisinkin tv:tä, en tiedä. Tässä tilanteessa, kun aikaa ei liikoja ole, on kuitenkin selvää, että valintaa joutuu tekemään.

Eniten aikaa töiden jälkeen vievät pienten lasten kanssa oleminen ja kotityöt. Se vähä aika illalla, joka jää itselle, tuleekin sitten käytettyä etupäässä lukemiseen tai nykyään yhä enenevässä määrin bloggaamiseen.

Onneksi olemme vaimoni kanssa samoilla linjoilla, emmekä kumpikaan ole halunneet hankkia tv:tä. Näin meille jää edes hiukan enemmän myös kahdenkeskistä aikaa.

Eiköhän se loppujen lopuksi ole makuasia, mistä kukin tykkää. Itse ehdin nykyään hädin tuskin lukea yhden kirjan viikossa ja kirjoittaakin haluaisin, edes blogitekstiä, jollei muuta.

HMH!

Ei pidä provosoitua, kun provosoidaan.

Varsin älyvapaa kirjoitus Pasilta, ja siinä mielessä kannatan sitä, mutta vain siinä mielessä.

Suomen kielialueen eläjien olisi syytä huolestua tämän erikoisen kielen julkaisun vähenemisestä jopa Ylen tuotannossa.

Kieli on kaiken mieli, sanoi ehkä Erno Paasilinna.

Itse kiinnostun televiisarista vasta kun dägä -tekniikka saadaan kuntoon, digi ei kiinnosta sen enempää kuin analoginenkaan.

Suurin huoli on siinä, että Ylen Radio 1 ja Radio Suomi alkavat hissukseen lipsua Ronald McDonaldsin tasolle...

Noh. Eipä minun tarvitse mitään seurata, kun kuulen uutiset heti kun tapaan ihmisiä, noita kanssaeläjiä, joilla suu käy kokoajan.

Ehkäpä tämä on hiukan monimutkaista, mutta aihepiirinä merkittävä.

Itse irtisanoin tv-lupani muutama kuukausi sitten ja luovuin tv:stä - en kuitenkaan kyynelsilmin - koska samaan aikaan muutin ja vuokramenoni kasvoivat roimasti.

Nyt minulla ei yksinkertaisesti enää ole varaa sen paremmin digiboksiin kuin tv-lupaankaan, koska asun yksin ja teen pienipalkkaista osa-aikapätkätyötä. Minulla on kuitenkin ystäviä ja vanhemmat, joilla on boksit ja muut vermeet, joten saatanpa joskus nähdä vilauksen Buffysta. Tuikitärkeät Sopranosit ostan hissun kissun DVD-bokseina, ja muutoin olen tyytyväinen etten jumitu katsomaan mitään drphilejä ja bigbrothereita ja mutsiniolifaijani-dokkareita.

Ylipäänsä en ole kuullut vielä kenenkään luopuvan telkkarista marttyrinelkein. Luopujat vaikuttavat pikemminkin aika helpottuneilta, niinkuin HeidiR ja Oopee tuossa ylempänä.

On aika hassua, että monet ihmiset tarvitsevat perunalastuja sekä elokuvan tai jonkun sarjan ollakseen olemassa.

Olen käynyt naapurissa katsomassa television katsojia. Ensihämmennyksen jälkeen he ovat hyväksyneet sen, että istun television vieressä ja katson heitä, sillä elävistä ihmisistä ymmärrän paremmin mita mekaaninen kuva viestittää.

Minulla itselläni oli noin 20 kpl televisioita keskimäärin noin viiden vuoden ajan. Olin päätellyt näet kunnostella niitä kun ne värkit kanssa eläjille niin tärkeitä tuntuivat olevan. Touhu oli aika tylsää eikä lyönyt leiville joten sain ne pois tontiltani parisen vuotta sitten jonkun romunkeräyksen avulla.
Toki siinä meni hienoja pelejä, mutta kun Ylen palkkaamat lupamaksun metsästäjät pommittivat puhelinterrorillaan minua jatkuvasti käsittämättä asiaa, ajattelin pyyhkiä käteni koko soossista.
Toki varmaan vastakin Ylen agentit soittelevat lupamaksujen perään, mutta nyt voin sanoa ettei minulla ole ko laitetta, kun se noin kaksikymmentä kappaletta meni yli hilseen.

Pelle Miljoonaa lainaten: "teevee on kuin veesee, ei tarvitse kuin nappia painaa, niin paska lentää aina"

Minulla on muuten ulkohuussikin.

Varo, mitä kirjoitat; nyt lyseolaiset odottavat järjestämääsi äidinkielen soveltavaa tv-opin kurssia.

Ei ole digiboksia, mutta tässä onkin vielä puoli vuotta aikaa hankkia se. Aion sen tehdä, sitten joskus. Tv:n katsomisen mollaaminen tuntuu pahemmanlaatuiselta kulttuurisnobismilta. Jokaisen on kai erotuttava jotenkin.

Olen samaa mieltä Pasin kanssa, hyvän tv-sarjan voittanutta saa hakea - ja Buffy on siitä loistava esimerkki.

En oikein osaa jakaa vuohiin ja lampaisiin ihmisiä sen perusteella tykkäävätkö he katsella tv:tä vai eivät. Elämme nykyään melkoisen informaatiotulvan keskellä, jossa viihteen, kulttuurin ja ajankohtaistiedon eri muodot joutuvat kilpailemaan keskenään ja miten tässä informaatiotulvassa kukin meistä haluaa luovia on mielestäni makuasia, johon ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa vastausta.

Vakavasti puhuen joo, mutta alkoi ärsyttää se, miten moni pitää tv:n vieroksumista kultturelliuden ja älykkyyden merkkinä. Ja kyllä aikankin KSML:n palstoilla moni toitottaa raivostuttavan tekopontevasti, että nyt kyllä lentää töllö mäkeen kun dikipoksia ei haluta hankkia ja telkkariherrat muutenkin sortaa pieneläjää.

Ihan hyvä, jos niin käy. Ehkä katsojakunta muuttuu ja BB ynnä muut aivojätteet tekevät tilaa paremmille ohjelmille. Paitsi että sitten en enää ehtisi katsoa kaikkea hyvää ja ottaisi päähän. Niin että toivottavasti telkusta näytetään jatkossakin 70-prosenttisesti kakkia, niin aikaa jää muuhunkin.

Mutta totta kai, vakavasti puhuen, ilman telkkariakin voi elää ja olla silti ihan arvokas ihminen. Vaikka on sitä kyllä sitten hieman kulttuuriamputoitu.

Arvasin toki, että et ihan täysin tosissasi ollut. Ihan hyvä silti joskus provosoida, koska muuten ei oikein synny keskustelua. Itse olen ihan varmasti tietoinen siitä, että sivistyksessäni on aukkoja, jopa vielä suurempia kuin Buffyn mentäviä :)

TV:stä ei oikeastaan tule minulle tärkeitä ohjelmia juurikaan - muutamia sarjoja (Simpsonit, Morse, Midsommer, Yorkshire) ja joskus jotain kiinnostavia dokumentteja, mutta joskus sitä tulee silti katsottua ihan huvin vuoksi. En ole varma, pärjäisinkö ilman televisiota - se on kuitenkin tapa välittää kiinnostavia "asioita" "maailman toisilta puolilta". Kai minä ainakin pieniä jaksoja kestäisin ilman - ei se kuitenkaan niin elintärkeä ole (onhan meillä konekin =) ja kirjat! Ne kaikkein tärkeimmät!).

Vielä mielipiteenä - ja ehkä faktana joillekin - Buffy on minun mielestäni aika pelottava sarja! =O Kyllähän sitä joskus katsoo, jos pystyy, mutta yleensä menee kyllä liian myöhään.

Ja digiboksiasioista - no, se on kunkin oma päätös. Ja nykyaikana television katsominen kuuluu kulttuuriin, eivätkä ne tv:ta vieroksuvat välttämättä sen viisaampia kuin tv:tä katsovat: teeveen töllöttäjät saattavat jopa oppia jotain! =O

Itse luovuin telkkarista, koska halusin lisää aikaa muuhun (kirjoihin ja järjestötoimintaan ja ystävilleni). Toisin sanoen syynä oli oma heikkouteni: olen niin herkkä jäämään koukkuun sarjoihin, että halusin olla vapaa televisiosta. Kokeilen nyt, kuinka kauan sitä jaksan, toivottavasti edes muutaman vuoden. Sarjat, joita haluan katsoa, ilmestyvät dvd:nä kuitenkin, joten niitä en missaa. Ainoa opeteltava asia siis oikeastaan on se, mistä radiokanavalta aamulla saan hyvät aamu-uutiset ja ohjelman, jonka rytmissä nousen sängystä Ylen Aamu-tv:n sijaan. Minusta on siis täysin turhaa sekä tv:stä luopujien martyrisoiminen kuin heidän haukkumisensakin. Dikipoksin olisin hankkinut, jos olisin halunnut. Monta vuotta olen jo maksanut tv-luvankin, mutta nyt vain halusin kokeilla olla ilman vähän aikaa. KSML:n juttu dementikoista, jotka eivät nyt enää opi uutta kaukosäädintä, oli minusta lähinnä naurettava... Ehkä siis olen vain ymmärtämättömyydessäni julma.

Hyvä hyvä, kerrankin joku tv:n jalon kulttuurin vaalija! Mitäpä muuta tällainen sinkku ja laiskanpulskea (joskin tyylitajuinen) junttihevari tekisi, ellei katsoisi tv: tä vapaa- ajallaan (ts. ajallaan jolloin ei syö, nuku tai soita)? Tv on tärkeä väline jota ei pidä aliarvioida! Mutta p*skan katselu kyllä puurouttaa aivot, jokainen Unelmien Sielunmessun nähnyt kyllä tietää.

Kirja: kulttuuria, tv: viihdettä- jutussa samaan törmää ihan liian usein myös musiikissa. Jazz ja klassinen: kulttuuria, hevi: musiikin Big Brother. Viulu tai piano: kulturelli ja sielua kasvattava kaunotaiteiden ilmaisin, kitara: rääkyvä tikku. Usko pois, näitä pianistityttöjä löytyy jopa yhteisestä opinahjostamme. Heidät käytävällä ohittaessaan on parasta rukoilla DIO: n nimeen ettei koskaan päädy samanlaiseen porukkaan. Jos jokin on kamalaa, niin musiikkisnobius...

koska meillä ei näy kuin kaksi kanavaa, joista tulee aina samat ohjelmat, uudestaan ja uudestaan ajattelin ostaa suosikkisarjani dvd:nä ja sitten luopua. suosikkini on malcom keskimmäinen. nerokas, loistava, hauska. täysin realistinen. tällaiseksi kun saisi suomalaisen realismin myös kirjallisuudessa niin...

"vakavasti puhuen, ilman telkkariakin voi elää ja olla silti ihan arvokas ihminen."

Vakavasti puhuen, telkkarista voi katsoa Big Brotheria ja olla silti ihan arvokas ihminen.
Tosi-tv:n katsominen ei tee kenestäkään arvotonta tai tyhmää niin kuin nyt taas annetaan ymmärtää.

Tosi-tv on epä-älyllistä ja hömppää. Kukkua.
Miksi television pitää aina sivistää? Miksi siitä ei voi vain nauttia, miksi se ei saa olla päivän ainoa tuokio kun ei ole pakko suorittaa jotain? Mitä vikaa on viihtymisessä?
Jos hyvä kirja - vaikkapa Lumikko ja yhdeksän muuta - tarjoaa minulle irtioton pyykkikasasta, vatsamakkaroiden murehtimisesta ja työnteon mielettömyydestä, pidetään sitä arvokkaana asiana. Jos saman tekee Buffy vampyyrintappaja - jonka suosiota en ole vielä täysin ymmärtänyt - niin siinäkin nähdään arvokkuutta, koska ymmärrän muka jotain syvempää kuin pelkän ulkokuoren.
Jos sen tekee BB, olen yksinkertainen ja vähän sivistymätön.

Entä jos näen BB:ssä puhtaan viihteellisen arvon, jos se naurattaa minua enemmän kuin peruukki päähän ja pieraistaan -huumori? Entä jos minusta on kiehtovaa miten ihmiset tv:ssä unohtavat olevansa tv:ssä ja unohtavat esittää tosi-tv.tä? Entä jos - ja nyt vedetään henkeä - olen kiinnostunut mitä tosi-tv:n henkilöille kuuluu?
Pelkkä hyvä-paha -akseli ei riitä Buffynkaan kiinnostavaksi tekemiseksi, vaan niissä fiksummissakin sarjoissa kiinnytään ihmisiin ja siihen miten he missäkin tilanteessa toimivat.
Samaa tavaraa eri paketissa.

Pikkuhiljaa on päästy siitä, että olisi oikeasti olemassa joku korkeakulttuuri ja huonompi kulttuuri ja että klassisessa musiikissa asuu äly kun taas populaarimusiikki on vain kivien potkintaa.
Televisioon tämä ajattelu ei ole vielä yltänyt. Televisiossa on ohjelmat teille fiksuille ja meille tyhmemmille.

Olen tarkistanut aamulla ennen töihin lähtöä BB-talon kuulumiset. Olen venyttänyt nukkumaanmenoa talon tapahtumien vuoksi. Aion kyllä katsoa myös suosittelemasi Saatana saapuu Moskovaan -sarjan, vaan tokkopa siitä mitään ymmärrän.

Oikein kun käydään hiusta halkomaan, voi BB:stä oppia vaikka ryhmädynamiikkaa. Että ei kun ohjelma talteen ja äidinkielen tunnilla analysointiin.

Digimarttyyreistä olen samaa mieltä. Jos vanhustenhuollossa kaikessa oltaisiin yhtä huolissaan kuin siitä, pärjääkö pappa kahden kaukosäätimen kanssa, meidän ei tässä maassa tarvitsisi pohtia sairaan- tai minkään hoidon alennustilaa.

Katriina, olen pahoillani, mutta Big Brotherin seuraaminen tekee ihmisestä väistämättä kelvottoman.

No, ymmärrän kyllä pointtisi mutta vakavasti puhuen BB on viihdearvoltaan samaa tasoa kuin nurkan takana alapäätään esittelevä dementikkomummo: moni jää tuijottamaan (hihitellen / kauhistuneen epäuskoisena / oudosti lumoutuneena), mutta moisen esittäminen telkkarissa on sukua vajaamielisten parittamiselle: asiakaskuntaa varmasti aina löytyy, mutta toiminnan moraali voidaan kyseenalaistaa.

Täällä kelvottomien päässä meillä on tapana kauhistella, että eikö teillä intellektuelleilla ole omaa mielikuvista ollenkaan kun joudutte kaiken maailman keksittyjä tarinoita televisiosta katsomaan.
Me katsomme ihmisakvaariota ja keksimme ihan itse ne keksityt jutut. Ei siihen televisiota tarvita.

Pasi I J sanoi, että häntä ärsyttää se, että television vieroksumista pidetään kultturelliuden ja älykkyyden merkkinä. Minäkin ärsyynnyn siitä ja toisinaan huomaan ärsyyntyväni lisää. Miksi tosi-tv:n vieroksuminen kelpaa kulttuuriuden ja älykkyyden ilmentymäksi?

Oletetaan, että kouluun tulee se tv-oppi. Samalla voidaan kai olettaa, että se tulee olemaan osa äidinkielen opetusta niin kuin ilmeisesti muutkin media-asiat. Ne vähät.
Millä tavalla lehtori Jääskeläinen opettaisi tosi-tv -osuuden noilla oppitunneilla? Antaisitko oppilaiden ymmärtää, että osa heistä on vähän alempaa kastia, ihan vain siksi, että katsovat tosi-tv:tä?

Katrina,
taide ei vain jäljittele elämää vaan ottaa siihen kantaa. Näin ollen elämästä kertovat tv-sarjat ovat parhaimmillaan filosofisia tai eettis-moraalisia kannanottoja elämään, ja niiden seuraaminen mahdollistaa yhteiskunnallis-kulttuuriseen dialogiin osallistumisen.

Miksi tosi-tv sitten on vähempiarvoista kuin muu kama:

On toki mahdollista tehdä oivaltavaa ja älykästä tosi-tv:tä. Nämä BB:t kuitenkin vetoavat enimmäkseen tirkistelynhaluun, samalla tavalla kuin porno, Seiskan juorut, liikenneonnettomuudet ja muut vastaavat ilmiöt, jotka ovat viihdyttäviä mutta eivät lisää ymmärrystämme mistään muuten kuin oman olemassaolonsa ja suosionsa kautta. Saa itseään toki viihdyttää - onhan nenän kaivaminenkin parhaimmillaan loistavaa ajanvietettä - mutta Big Brother -kuvioiden loputon seuraaminen lienee (joidenkin kokemassa) viihdyttävyydessäänkin samankaltaista ajan tappamista kuin kalsarikännien vetäminen tai oopiumluolassa asuminen.

Voidaan ajatella, että jokainen kirja, sarjakuva, elokuva ja tv-sarja voi olla parhaimmillaan yhtä aikaa viihdyttävä, älyllisesti haastava ja sivistävä. Olen nähnyt taide-telkkaria, jonka viihdearvo lähenee nollaa, vaikka syntyjä syviä koko ajan käsitelläänkin. Toisaalta tv:ssä on nykyään valtavasti ohjelmaa, jolla on lähestulkoon pelkkä viihdearvo, mutta ei muuta arvoa - ja se viihdearvohan on lopulta hyvin subjektiivinen ilmiö, eikä massojen suosio välttämättä kerro laadusta mitään: massat ne Rooman Colosseumillakin riemuitsivat, kun gladiaattorit tuottivat aikansa tosi-tv:tä.

Mutta todettakoon nyt tässä vaiheessa, että työmatkoilla en tosiaankaan kuuntele mitään Sibeliusta tai Mozartia, jotka luultavasti ovat taiteellisesti korkeatasoisia, vaan Ramonesia - ihan vain siitä syystä, että se kolisee.

Eli vakavasti puhuen ei kaikkea lopultakaan tarvitse muulla perustella kuin sillä, että kama kolisee ja sillä siisti.

(Haamupäivitys nosti tämän esiin, siksi kommentoin vähän myöhässä)

Itse en ole juuri noita marttyyrikyyneleitä nähnyt, niistä puhumista sitäkin enemmän. Meillä ja muutaman muun tv:stä luopujan kohdalla kyse on pikemminkin siitä että tv on jo aikaa ollut melko tarpeeton (ja kiinni), mikä ei tarkoita esim. sarjoista luopumista, Viime vuosien paras sarja Langalla tulee (silloin kun sattuu tulemaan) joskus puolen yön jälkeen - sen katsoo mieluummin vaikka videolta (dvd) ta jos moraali ja lain kunnioitus antaa myöten netistä lataamalla. Tv on siis jäänyt pois epäkäytännöllisyyttään.

Harmillista tässä on dokumenttien missaaminen. Niistäkin kiinnostavimmat olivat toki jo aikaa esim. Teemalla, joka ei meillä näkynyt. Ylen olisi kannattanut koukuttaa meidät niihin ennen digisiirtymää näyttämällä niitä peruskanavalla.

Olen elänyt jo likimain vuoden päivät ilman tv-viritintä. Muutettuani omilleni jätin samalla taakseni saippuasarjat, tv-pelit, maikkarimoralismin (45 min) ja muun paskan. Minulla on internet ja vapaus valita - oikeasti.