Tässä tapauksessa sanoisin, että kokonaisuudessaan arvio oli vaikutukseltaan positiivisempi kuin sävyltään. Nimittäin Carlson on sikäli hyvä kriitikko, että luo kohtuullisen kuvan myös kirjoista, joista itse ei niin pidä. Tässäkin arviosta on löydettävissä fantastiset elementit, kielen runsaus, kirjoittamisen olemuksen pohdiskelu ja kirjan monimuotoisuus, joten sentyylisistä teoksista pitävän on helppo ohittaa selkeästi kriitikon omasta mieltymyksestä johtuvat negatiiviset kommentit. Näin uskon, että olisin itse ainakin tehnyt, jos kirja ei olisi ollut entuudestaan tuttu.

Luulen muuten, että "vetävällä fantasiaromaanilla" Carlson ei tarkoita 'genrefantasiaa', kuten tulkitsit, vaan suomalaisessa mainstream-realismissa kotonaan olevana hänelle ei-realistisia elementtejä sisältävä teos on fantasiaa. Ja niinhän se onkin, reaali- eli ei. Tämä on tietysti vain arvaus, mutta uskoisin, että tämän suhteen kommenttisi meni ohi maalin.

Hohhoijaa... Siis odottaako kriitikot, että kaikki haluavat lukea suomalaista paikallaan junnaavaa hidasta proosaa? Sellaista joka on tarkoitettu hitaille hämälaisille.

Minä en halua ainakaan!

Minä pidin kirjastasi sen vuoksi, että se oli runsas ja rönsyilevä. En kyllästynyt ja jaksoin viettää sen seurassa koko lukumatkan.

Mainostanpa minäkin:
Uusi novelli valmis (Hoitopäivä) osoitteessa IISIN HIRNUNTAA.

Kerrankin joku on kanssani samaa mieltä Juhannustansseista! Uskomattoman tylsää, muka rohkeaa jauhamista ihmisistä, joista yhdestäkään ei jaksa kiinnostua. Taisipa senkin kohdalla julkisuus olla hyvästä, tuskin sitä kukaan muuten enää muistaisi.