Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

29.05.2007 - 12:41

Kristina Carlson arvostelee Lumikon Suomen Kuvalehdessä 21/2007 otsikolla KIRJOJEN ARVOITUS. Alussa tuodaan esille perustiedot aineksista - Siihen on mahdutettu monenlaisia aineksia: fantasiaa, mytologiaa, filosofointia kirjallisuudesta, ajasta ja muistista. Huumoria. - ja juonelliset lähtökohdat, jotain henkilöhahmoistakin.

(- -) Romaanissa on kauhua, ulvovia koiria ja hiipiviä hahmoja.

Toisaalta pohdistaan myös sitä, mitä kirjoittaminen oikeastaan on: mikä on "tarinan" suhde totuuteen, joka ei mukaudu kertomukseksi ja esitetään muitakin kiinnostavia kysymyksiä.

Sitten seuraa lopputuomio:

Vaikka Jääskeläisen kirjassa on kiehtovia käänteitä, kokonaisuus tukahtuu runsauteen ja tyyliin, joka mukailee 1930-luvun romaaneja. Huumorina se on kömpelöä. Pitäisikö osoittaa sormella kustantajaa? Keskittämällä olisi voinut syntyä vetävä fantasiaromaani, aineksia kyllä on.

* * * * *

Jälkinillitystä:

Kuten todettu, jokseenkin kaikki julkisuus - myös negatiivinen - on kirjalle ja sen elinkaarelle hyväksi, joten olen iloinen siitä, että SK viimein noteerasi Lumikkoni. Tuo "runsauteen tukahtuminen" mietityttää: joitakin barokkinen juonikuviointi miellyttää ja joitakin ei, Carlson kuuluu jälkimmäisiin. Kyseessä ei omasta mielestäni (eikä kustannustoimittajani mielestä) ole niinkään lapsus toimitustyössä, virhe, vaan tietoinen ratkaisu. Olen aina pitänyt sellaisista tarinoista, jotka muodostavat akanpyörteitä ja sivuvirtauksia, ja vaikka perussuomalaisen kirja-arkkitehtuurin mukaiset selkeät ja ilmavat, tv-käsikirjoitusmaiset juonet ovatkin helppoja lukea ja sulatella, en henk.koht. ole erityisen viehtynyt niihin. Ja siksi seuraavakin kirjani - milloin se sitten valmistuukin - tulee olemaan melko lailla samantyylinen kuin Lumikko.

Mutta mitähän "1930-luvun romaaneja mukaileva tyyli" mahtaa tarkoittaa? Whatever, pääasia on, etten eksy mukailemaan kolmen viime vuosikymmenen suomalaisia romaaneja, niissä kun on varsin vähän sellaisia teoksia, joista jaksaisin aidosti riehaantua.

Tunnustan, että mennessäni opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta olin lukenut äärimmäisen vähän suomalaista kirjallisuutta (satunnaiset kokeilut kaapin päältä tipahdelleiden teosten parissa eivät kannustaneet jatkamaan), ja kotimaisen kirjallisuuden linjalla kaduin useaan otteeseen, etten ollut valinnut maailmankirjallisuuden linjaa - siinä määrin kömpelöä ja vähäaineksista suomalainen vanhempi kirjallisuus olemukseltaan on, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Waltarin Sinuhesta pidän vieläkin, mutta esimerkiksi Salaman Juhannustanssit on tukahduttavassa vähäaineksisuudessaan käsittämättömän tylsä esitys, jollaiset ovat omiaan vieroittamaan lukijat kotimaisesta proosasta. Viime vuosina on ilmestynyt onneksi kiinnostavampiakin teoksia.

Minä itse pyrin tuomaan suomalaiseen kirjallisuuteen jotain aivan muuta - en "hyviä fantasiaromaaneja", niistä en jaksa kiinnostua enempää kuin muistakaan genreviritelmistä, vaan ihan normaalia kirjallisuutta, kuitenkin hieman erilaisella asenteella eli reaalifantastikkona tuotettuna: Takaovi auki maailmankirjallisuuteen!

* * * * *

(Nyt palaan sohvalle viltin alle makaamaan ja nauttimaan lomanlähestymisflunssasta, joka sai minusta yliotteen eilisessä kokouksessa, elämänhaluni hetkeksi romahtaessa...)

Kategoria: arvostelut 4 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

Tero www

29.05.2007 - 14:27

Tässä tapauksessa sanoisin, että kokonaisuudessaan arvio oli vaikutukseltaan positiivisempi kuin sävyltään. Nimittäin Carlson on sikäli hyvä kriitikko, että luo kohtuullisen kuvan myös kirjoista, joista itse ei niin pidä. Tässäkin arviosta on löydettävissä fantastiset elementit, kielen runsaus, kirjoittamisen olemuksen pohdiskelu ja kirjan monimuotoisuus, joten sentyylisistä teoksista pitävän on helppo ohittaa selkeästi kriitikon omasta mieltymyksestä johtuvat negatiiviset kommentit. Näin uskon, että olisin itse ainakin tehnyt, jos kirja ei olisi ollut entuudestaan tuttu.

Luulen muuten, että "vetävällä fantasiaromaanilla" Carlson ei tarkoita 'genrefantasiaa', kuten tulkitsit, vaan suomalaisessa mainstream-realismissa kotonaan olevana hänelle ei-realistisia elementtejä sisältävä teos on fantasiaa. Ja niinhän se onkin, reaali- eli ei. Tämä on tietysti vain arvaus, mutta uskoisin, että tämän suhteen kommenttisi meni ohi maalin.

HeidiR www

29.05.2007 - 15:55

Hohhoijaa... Siis odottaako kriitikot, että kaikki haluavat lukea suomalaista paikallaan junnaavaa hidasta proosaa? Sellaista joka on tarkoitettu hitaille hämälaisille.

Minä en halua ainakaan!

Minä pidin kirjastasi sen vuoksi, että se oli runsas ja rönsyilevä. En kyllästynyt ja jaksoin viettää sen seurassa koko lukumatkan.

matti

30.05.2007 - 15:33

Mainostanpa minäkin:
Uusi novelli valmis (Hoitopäivä) osoitteessa IISIN HIRNUNTAA.

Kartio

10.10.2007 - 00:54

Kerrankin joku on kanssani samaa mieltä Juhannustansseista! Uskomattoman tylsää, muka rohkeaa jauhamista ihmisistä, joista yhdestäkään ei jaksa kiinnostua. Taisipa senkin kohdalla julkisuus olla hyvästä, tuskin sitä kukaan muuten enää muistaisi.