Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

28.03.2007 - 15:03

Aamulehdessä julkaistiin 25.3.2007 arvostelu Lumikosta otsikolla KAUNOKIRJALLINEN TWIN PEAKS. Arvostelun on kirjoittanut Terhi Rannela.

Otsikon rinnastusta selitetään arvostelun ensimmäisessä kappaleessa:

Pasi Ilmari Jääskeläisen ensimmäisessä romaanissa on kiehtovan merkillinen tunnelma. Jäniksenselän pikkukaupunki on kuin kaunokirjallinen vastine Twin Peaksille. Idyllisestä ja aavistuksen hyytävästä maailmasta ei haluaisi tulla pois. Harvassa romaanissa kirjallisuuttta rakastetaan näin paljon.

Kuvailtuaan romaania muutaman kappaleen verran Rannela toteaa, että Lumikko on "poikkeuksellisen kiehtova romaani":

Se voisi herättää lennokkaita keskusteluja kirjoittamisesta ja kirjailijan työstä esimerkiksi sanataideryhmissä, lukupiireissä tai kirjallisuuden luennoilla. Lukemisen jälkeen tekee mieli itsekin kirjoittaa.

Kirjoittajan vahvuuksiksi Rannela nimeää "lennokkaan mielikuvituksen ja taiturimaisen kielen". Hän kuvailee romaanissa yhdistyviä elementtejä ja toteaa, että teoksen yliluonnolliset elementit ovat uskottavia eivätkä ärsytä.

Lukiessa huomaa alleviivaavansa tekstiä. Lumikko ja yhdeksän muuta on ovelasti myös luovan kirjoittamisen opas.

Rannela on näin ollen toinen lukija, joka on pannut merkille romaanin toisen tason - minä todellakin pyrin kirjoittamaan kirjan, joka on romaani mutta samalla jossain määrin myös kirjoittamisen opas.

Rannela kritisoi Lumikon epätasaista intensiteettiä, sitä, ettei dekkarimainen jännnite kanna loppuun saakka, ja toteaa, ettei tiivistäminen olisi tehnyt hallaa. Lopuksi hän kirjoittaa:

Uskoisin kuitenkin, että Lumikko ja yhdeksän muuta saa lähivuosina jäljittelijöitä. Se on kirja, joka pitää lukea useamman kerran.

Mukavaa, että arvosteluja ilmestyy vieläkin, kun kirjan ilmestymisestä on kulunut jo seitsemän kuukautta!

12 kommenttia Kommentoi

HeidiHahmo kirjoitti 28.03.2007 - 17:43

Minä jopa ajattelin, että suosittelisin kirjaan muillekin kirjoittajalinjalla oleville ihan toisenlaisena luovan kirjoittamisen oppaana.

Me olemme kuulleet teorioita ihan tarpeeksi jo. Vaihtelu virkistää.

Mietin myös kirjaa lukiessani, että paljon kirjoittavat ja siihen oppia saaneet kirjoittajat lukevat kirjaasi varmaan eri tavalla kuin "tavallinen lukija".

Vai olenko väärässä?

Pasi I. J. kirjoitti 28.03.2007 - 17:59

Luultavasti olet oikeassa, Heidihahmo. Jos ei itse kirjoita kovin paljon eikä ole kirjoittamisen taitoa opiskellut, on ehkä taipuvaisempi pitämään Lumikkoa joko "epätotena" tai jonkinlaisena paljastuskirjana (en tiedä mistä). Jos kirjoittamiseen on päässyt sisälle, näkee ehkä selkeämmin toden ja epätoden rajapinnan olevan häilyvä ja ymmärtää asian ytimen.

matti kirjoitti 28.03.2007 - 18:11

Mutu-tutkimus todistaa sen, että naislukijasi saavat miehiä enemmän fiboja kirjastasi. Se taas todistaa naisten tunneälyn ylivoimaisuudesta miehen juntturoihin verrattuna.

En nyt yleistä millään tavalla, mutta...

EV kirjoitti 28.03.2007 - 22:52

Itsellenikin tuli Lumikkoa lukiessa mieleen Twin Peaks: mysteerien keskellä on Laura, muutamia yliluonnollisia tapahtumia, viime sunnuntain jaksossa Harold vuodatti Donnaa...

ilkka ahmavaara kirjoitti 28.03.2007 - 23:16

Kyllä lumikosta arvioita varmaan tulee vielä pitkään. Kovin paljoa ei ole pantu huomiota kirjan satiiriseen puoleen.
Erno Paasilinnan mukaan Mihail Bulgakov aikoinaan määritteli itsensä Mystiseksi satiirikoksi! Liekö tuosta pitkä matka Maagiseen realismiin ja Reaalifantasiaan?
Satiiri on kumminkin Lumikon ominaisuus, jota ei voi ohittaa.
Onko Pasi Ilmari astumassa/astunut suomalaisessa kirjallisuudessa harvinaiselle satiirin polulle? Maisemaan, jossa saa turpiin joka puolelta oli asiaa tai ei.

m-a kirjoitti 29.03.2007 - 09:31

Lumikko on nyt luettu.

Kiitos, kirjailija Jääskeläinen, hienosta lukukokemuksesta! Kovasti pidin, asiat kietoutuivat kauniisti toistensa ympärille ja ihan kaikkea en ymmärtänyt. On siis luettavaa seuraavallekin kerralle. :)

Kenen jalat ovat muuten saaneet kunnian olla kannessa? Onko siis joku tuttusi vai random-jalat graafikon kuvapankista?

HeidiHahmo kirjoitti 29.03.2007 - 12:41

Hassua noista jaloista...

Minulle tulee aina mieleen tuosta kansikuvasta hirtetty nainen. No, tuskin hirtetty oikeasti roikkuisi noin nätisti ja hämäkästi hirressään. Korkokengät olisivat varmaan repsottaneet tai pudonneet pois jossain vaiheessa.

Pasi I. J. kirjoitti 29.03.2007 - 18:11

Minulle on kyllä kerrottu jalkojen omistajan henkilöllisyys, mutta unohdin jo sen. Valokuvaajan tuttuja, muistaakseni. Nätit koivet, joka tapauksessa.

matti kirjoitti 29.03.2007 - 18:20

Ai, eivätkö ne olleetkaan sinun!

Kanerva Eskola kirjoitti 30.03.2007 - 09:21

Kustantaja tarkentaa kannessa esiintyvien jalkojen omistajaa: ne ovat kirjan kannen suunnitelleen erinomaisen graafikon (Susanna Raunio / Keto) jalat. Hän sai kannen suunnittelemista varten luettavakseen talvijuhlakohtauksen ja päätyi tällaiseen ideaan. Varsinaisen kuvan juuri tätä kirjaa varten otti Keto designissa silloin harjoittelussa ollut valokuvaaja Kristian Jalava. Yksityiskohtana vielä kerrottakoon, että vaihtoehtona oli myös kuva matalakantaisista kengistä, ja että kuvat otettiin todella hyytävässä säässä Helsingissä.

m-a kirjoitti 30.03.2007 - 09:49

Kiitos hauskasta taustatarinasta. Onneksi nuo valittiin, matalakantaiset eivät olisi sopineet alkuunkaan!

matti kirjoitti 30.03.2007 - 19:27

Ah, Susanna, rakastan nilkkojasi. En vain osaa päättää, kumpiako niistä kosin.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code