01.02.2007 - 18:08
Pohdin edelleen sitä, miksi monet vuosikausia työskennelleet kirjailijat joutuvat tyytymään muutaman sadan kappaleen myyntilukuihin samalla, kun jotkut harvat saavuttavat remesläisiä lukuja, siis myyvät toistasataatuhatta kappaletta yhtä romaaniaan.

Suomessa on 114 kaupunkia. Vaikka jotain kirjaa ei myytäisi lainkaan maaseudulla, jo kaupunkien myynnin voisi kuvitella riittävän siihen, että jokaista julkaistua kirjaa myytäisiin ainakin se tuhat kappaletta, jota pidetään yhtenä maagisena rajana ja eräänlaisena saavutuksena. Riittäisi, että tiettyä teosta ostettaisiin jokaisessa kaupungissa keskimäärin 9 kappaletta. Yhdeksän! Niin homma ei kuitenkaan toimi, vaan huomattava määrä julkaistuja teoksia jää pysyvästi tuon luvun alle.

Masentava ajatus. Voisi ajatella, että jonkun pitäisi tehdä aktiivisesti töitä estääkseen kirjan menekki, jotta tuon useampi ihminen ei yhdessä kaupungissa harhaudu ostamaan sitä. Että kirja todellakin pitäisi piilottaa hyvin, ettei kaupungin lukuisista ihmisistä todellakaan edes yhdeksän ihan vahingossa törmäisi siihen ja päättäisi ostaa omakseen.

Lumikkoa - joka on syksyn mittaan saanut tukun erittäin positiivisia arvosteluja - myytiin vuoden 2006 elokuun lopusta joulukuun loppuun kaikkiaan 600 kappaletta. Keskimäärin sitä on jokaisessa kaupungissa ostettu 5 kappaletta. Ja kuten kustannustoimittajani kertoi, tämä on esikoisromaanille suomalaisessa kirjabisneksessä "tosi hyvin" - kyse ei siis ole edes mistään poikkeuksellisen massiivisesta epäonnistumisesta, kuten äkkinäinen voisi ajatella. Tämä pohdiskelu ei kerro minun romaanini epäonnistumisesta kaupallisessa mielessä, vaan siitä, miten suomalainen kirjabisnes toimii. Myynti todellakin keskittyy muutamaan nimikkeeseen, ja muille jäävät tähteet - tässä tapauksessa Lumikolle noin viisi ostajaa per kaupunki neljän ensimmäisen myyntikuukauden aikana.

Kuntia Suomessa on 416 kappaletta. Jos maaseutukin otetaan mukaan laskelmiin, Lumikkoa on myyty viime vuoden puolella jokaisessa kunnassa keskimäärin 1,4 kappaletta. Ja aika moni kokeneemmankin ja nimekkäämmän pitkän linjan kirjailjan teos on samassa ellei huonommassakin jamassa. Ei siis tarvitse ihmetellä, miksi kirjailijat pitävät niin kovaa valitusmekkalaa - tai siis ne kirjailijat, jotka eivät mahdu kymmenen kärkeen. Kirjailijat valittavat, koska heitä vituttaa ja ahdistaa. Eikä tilanteesta edes voi syyttää ketään, ellei sitten yritä asettaa syytettyjen penkille mediaväkeä, joka jättää niin monta teosta varjoon keskittyessään pariin teokseen - useimmiten niihin, jotka jokin muutaman hengen palkintoraati on kaikessa subjektiivisuudessaan arponut muiden yläpuolelle.

Eihän tässä mitään uutta ole. Asiasta on viime aikoina keskusteltu paljon. On väitetty, että Suomessa julkaistaan liikaa kirjoja. Höpö höpö. Suomessa vain keskitytään liikaa pariin nimikkeeseen - onhan sanottu, että Suomessa julkisuuteen mahtuu vain yksi keskustelunaihe kerrallaan, ja ilmeisesti periaate pätee myös kirjallisuuteen. Tai ehkä syy on koulujen kirjallisuuden opetuksessa: voisiko kenties ajatella, että koulut tuottavat massoittain lukijoita, jotka antavat Finlandia-palkinnoksi valitun henkilön (joka onneksi edes joskus on oikea kirjallisuusihminen) päättää kirjallisesta maustaan ja ostoksistaan. Kirjailijoiden näkökulmasta tilanne näyttää perin irvokkaalta. Moni kirjailija tilittää tuntojaan palkintojen vaikutuksesta ja myyntiluvuista, jotkut lehdissä, toiset omissa kirjoissaan - Hannu Raittilan Kirjailijaelämää on varsin valaiseva teos, johon kannattaa tutustua, jos haluaa päästä eroon illuusioistaan.

Eikä minun tarkoitukseni ole synkistellä tai purnata. Itse asiassa suhtaudun varsin optimistisesti Lumikko ja yhdeksän muuta -romaanin tulevaisuuteen. Sillä on omat agenttinsa ruohonjuuritasollakin (Harry Potterkin keräsi yleisönsä pikku hiljaa viidakkorummun avulla, kuten minua on valistettu), ja julkisuuttakin on viime aikoina tullut kivasti (joskin julkisuus unohtuu nopeasti, ellei sitä toisteta riittävän monta kertaa). Enkä minä valita, vaan ihmettelen, ihan vilpittömästi silmät ammollaan ja epäuskoinen virne suupielessä. Kenenkään ei ole pakko kirjoittaa kirjoja eikä kenenkään ole pakko ostaa niitä, enhän minäkään kaikkia hyviksi tietämiäni kirjoja käy ostamassa. Toteanpa vain tilanteen, joka on ainakin minusta aika kiinnostava ja lähes absurdi, kun vielä tiedetään, miten moni oikeasti kuvittelee julkaistun kirjan automaattisesti myyvän kymmeniätuhansia kappaleita - ja kyllähän järjellä ajateltuna tuntuu mahdottomalta, ettei mitä tahansa kirjaa myytäisi jokaisessa kaupungissa keskimäärin edes sitä vaivaista yhdeksää kappaletta... :-)

Ilmiön voi tietysti kääntää nurinkin: Jotta Lumikko saavuttaisi tuhannen myydyn kappaleen rajan, sen tarvitsee saada vain neljä ostajaa lisää jokaisessa Suomen kaupungissa. Ei kuulosta kovin mahdottomalta, vai mitä?

Kollega
01.02.2007 - 20:53
Esikoisteokseni myi jotakuinkin saman verran kuin Lumikkosi. Olin myyntiin ihan tyytyväinen, vaikka rehellisyyden nimissä olinkin toivonut suurempaa myyntiä. Myydyistä kirjoista noin puolet olivat kirjastojen eikä yksilöiden ostamia. Toisaalta yhdellä kirjaston ostamalla kirjalla saa ideaalitapauksessa monta kymmentä lukijaa.
Tuima www
10.02.2007 - 00:54
Kirjat maksavat, ne eivät ole halpoja. Siksi osatajia ei ole. Mutta kuten kollegasikin jo totesi, ostaja ja lukija eivät mene yksiin. Kirjaston kautta sinunkin kirjasi on saanut huomattavasti enemmän lukijoita. Se on hyvä asia, huono on se, että niistä lukukerroista ei kerry kirjailijalle paljoakaan voittoa (en muista kirjastokorvausten perusteita).

Minua harmittaa samansuuntainen asia mistä kirjoitit. Suomessa kiinnittyy huomio liian harvaan kirjaan kerrallaan, oletetaan että joka vuosi ilmestyy maksimissaan kolme kehuttavaa kirjaa. Näinhän ei ole, vaikka sen kuvan lehtiä lukemalla saa.
Pasi I. J.
10.02.2007 - 09:01
Juu, kyllähän kirjoilla hintaa on. Silti joitakin niistä myydään satojatuhansia ja toisia ei satojakaan. Ihmismieli ja kirjasysteemi yhdessä jotenkin varmistavat, että ihminen kirjoja ostaessaan päätyy helposti ostamaan sen, jota myydään muutenkin massoittain, ja sitten se vähemmän myyvä kirja joko lainataan kirjastosta tai jätetään kokonaan lukematta.

En minä itsekään tällaisesta kulutuskäyttäytymisestä vapaa ole. Olen kyllä ostanut kaupasta Kingiä ja Remestä ja hakenut jonkin vähän myyvän kirjan kirjastosta - ihan siitäkin syystä, että best sellereitä joutuu kirjastossakin jonottamaan pitempään. Ja toinen syy on se, että best sellereiden ostaminen on tehty lähes rikollisen helpoksi suhteessa siihen, miten vaikea suurinta osaa muista kirjoista on löytää ja ostaa - ellei ole tottunut käyttämään nettikirjakauppoja, kuten minä.

Tuima
10.02.2007 - 16:35
Bestsellerin voit ostaa suunnilleen marketin kassan vierestä. Lisäksi se on helppo antaa lahjaksi, toiset eivät lue kuin paria kolmea kirjailijaa eli pari kolme kirjaa ylipäätään vuodessa. Kun alat seuraamaan Remestä, hankit jokaisen vaikka alkaisit kyllästyä jne. Kuinkahan moni Ilkka Remeksen lukija pettysi, jos joulupaketista löytyisikin Matti Remeksen uusin dekkari?

Minä olen hieman jäävi puhumaan kirjojen ostamisesta, joitakin lastenkirjoja ja hyvin harvoja aikuisten kirjoja lukuunottamatta lainaan kirjani kirjastosta. Hyllyseiniä ei kotona enää ole.
Pasi I. J.
10.02.2007 - 17:51
Jep, kyllä nämä yksilökohtaiset mekanismit ovat hyvin ymmärrettäviä. Masentavaa vain kirjailijoiden enemmistön kannalta on se, että ne näkyvät liiankin selvästi kokonaismenekissä. Uutta etsivät ja kokeilunhaluiset ostajat ovat todella vähissä, kun jotain tiettyä nimikettä ei ehkä myydä monissa kaupungeissa yhtään kappaletta.

Siitä seuraa se, että listan ulkopuolelle jääneet kirjat tosiaan kamppailevat eloonjäämisestään - jos niitä ei huomata ja osteta, ne katoavat jälkeä jättämättä. Mutta niin kai darwin sen tarkoittikin. Mitään oikeudenmukaisuuden jumalaa kirjallisuusmarkkinoilta ei löydy, eli kädet ristissä odottelu ei välttämättä johda mihinkään.
Tuima
11.02.2007 - 10:07
Toivoisin TV:hen lisää kirjallisuusohjelmia, missä ihmeessä on Tuulaliina Varis? Kokemuksen perusteella tiedän, että kuvio menee suunnilleen näin: kirjallisuus ohjelmassa haastatellaan kirjailijaa/ ohjelman vetäjä tai vieras suosittelee kirjailijan teosta. Seuraavana päivänä katselija marssii kirjastoon, varaa kirjan. Tästä eteenpäin spekulaatiota: lukija pitää teoksesta, haluaa lukea kirjailijan muitakin teoksia, tulevan kirjan hän ehkä suunnittelee hankkivansa.

Hyvä asia. Surullista: kaikki kirjailijat eivät pääse kulttuuriohjelmiin.
Pasi I. J.
11.02.2007 - 10:14
Jep, ainakin hyville kirjaohjelmille soisi lisätilaa kaikkien BB-ekstrojen keskelle.

Tuulaliina Varikseen menetin uskoni, kun hän Runeberg-raadin mukana rajasi ehdokaslistan ulkopuolelle suuren osan kirjallisuudesta (scifin, dekkarit, lasten- ja nuortenkirjallisuuden) varsin kestämättömin perustein. Eli ei sellainen kovin hyvää kuvaa anna ihmisen kirjallisuudellisesta sivistyksestä. Enkä usko, että Lumikko meni pesuveden mukana tuossa rajauksessa, sehän ei ole scifiä, mutta mistä sitäkään varmasti tietää, miltä mustalta listalta epäkirjailijoiden nimet on rajausta varten kerätty.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi
Kotisivusi osoite
Kommentti
Syötä yllä olevassa kuvassa näkyvät kirjaimet alla olevaan kenttään
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Nimi
Pasi Ilmari Jääskeläinen
( www )
Kuvaus
Jäniksenselkäläisen kirjallisuuden äänenkannattaja.
Sivut
KIRJOITTAJASTA
Merkitse suosikiksi blogilistalla!

TILAA ROMAANI
LUMIKKO JA YHDEKSÄN MUUTA


Pasi Ilmari Jääskeläinen
. Kirjailija(kin).



Teokset:

Millaista proosaa kirjoitan



linkit
Nadjan huone. YLE 1:n kirjailijahaastatteluja mp3-muodossa.

Proseminaarityö reaalifantasiasta. (J-P Koskinen)


Tilaa nettikaupasta
Reaalifantastikot
Kirjailija:
Tunnetko olevasi reaalifantastikko?

Liity meihin...
eXTReMe Tracker