Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

Kirjabisnes: 17 yritystä kiteyttää omat näkemykseni

28.01.2007 - 15:52

1) Kirjallisuuden kirjoittaminen on taidetta, mutta kirjojen levittäminen pitkälti myös bisnestä. Kirja-alalla taide ja bisnes tarvitsevat toisiaan, sillä täysin epäkaupallinen taide ei saavuta yleisöään ja bisnes yksin tuottaisi perin onttoa kirjallisuutta.

2) Mitä bisnekseen tulee, kirjailijat joutuvat itsekin kirjojensa myyntimiehiksi ja -naisiksi, mikäli kirja ei tuotteena ei ole jo lähtökohtaisesti niin myyvä, että kustantaja ohjaa huomattavia resursseja sen markkinointiin ja media sen suitsuttamiseen ja kirjailija voi keskittyä kirjoittamiseen. Koska taide elää vain saavuttaessaan yleisönsä, kirjailijan on taiteensa nimissä alistuttava bisneksen lakien edessä ja astuttava ulos kammiostaan.

3) Jotkut kirjat myyvät enemmän kuin toiset. Tämä on luonnollista, koska jotkut kirjat miellyttävät suurempia lukijaryhmiä kuin toiset. Kirjan olemuksesta riippuu, onko sen potentiaalinen lukijakunta iso vai pieni. On kuitenkin liki mahdotonta määritellä aukottomasti, millaiset kirjan piirteet laajentavat ja millaisen toisaalta supistavat potentiaalista lukijakuntaa. Yleistyksiä kuitenkin voidaan tehdä: ajankohtainen poliittinen trilleri todennäköisesti kiinnostaa useampia ihmisiä kuin 200-luvulla eKr. eläneen munkin kehityskertomus.

4) Lukijakunnan koko ei korreloi suoraan teoksen taiteellisen laadun kanssa.

5) Lukijakunnan koko korreloi teoksen myyntilukujen kanssa.

6) Jokaisella teoksella on sekä potentiaalinen lukijakunta että toteutunut lukijakunta. Voidaan siis ajatella, että tietynlaisen kirjailijan tietynlainen teos vastaa vaikkapa 10 000 lukijan lähtökohtaisia mieltymyksiä. Toteutunut lukijakunta voi jäädä kuitenkin huomattavasti pienemmäksi, kun potentiaalinen lukija ja teos eivät kohtaa toisiaan.

7) Markkinointi voi nostaa toteutuneen lukijakunnan koon ilmoittavan luvun lähemmäksi potentiaalisen lukijakunnan koon ilmoittavaa lukua.

8) Markkinointi koostuu monesta eri osa-alueesta.

9) Ruohonjuuritasolla lukijat markkinoivat lukemiaan teoksia toisilleen. Viidakkorumpu levittää sanaa niin hyvässä kuin pahassakin. Nykyään lukijat markkinoivat teoksia myös Internetissä blogien ja keskustelupalstojen kautta.

10) Kirja-arvostelut tekevät teosta näkyväksi ja antavat sille joko negatiivista tai positiivista julkisuutta. Käytännössä negatiivinenkin julkisuus on teoksen menekin kannalta parempi kuin jäädä ilman minkäänlaista julkisuutta. Kriitikoilla ja niillä julkaisuilla, joissa arvostelut ilmestyvät, on keskenään eroja painoarvon suhteen. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa julkaistu arvostelu tuo teokselle enemmän näkyvyyttä kuin paikallislehdessä julkaistu.

11) Vain tietty osa lukevasta yleisöstä lukee kirja-arvosteluja. Useampi lukee muunlaisia kirjailijoista ja heidän teoksistaan kirjoitettuja artikkeleita. Mitä enemmän kirjailijasta ja hänen teoksestaan julkaistaan haastatteluja ja muunlaisia juttuja, sitä useampi potentiaalinen lukija aktivoituu hankkimaan teoksen käsiinsä. Tässäkin eri lehdillä on erilainen vaikutus tunnettuuden kasvuun. Voidaan ajatella, että julkisuudella on tietynlainen kriittinen piste: kun potentiaalinen lukija lukee kyllin monta juttua tietystä kirjailijasta ja tämän teoksesta, hänessä herää kasvava tarve tutustua teokseen - mediassa vahvasti näkyvän teoksen lukeminen koetaan tavallaan yleissivistykseen kuuluvaksi asiaksi, laumasieluisuus nimittäin vaikuttaa vahvasti kuluttajien käyttäytymiseen niin kirjallisuudessa kuin virvoitusjuoma-alallakin. Medioista vahvin lienee televisio.

12) Eri kustantajat mainostavat eri teoksia vaihtelevissa määrin. Yksittäiset mainokset eivät juuri menekkiin vaikuta, vaan toisto on jälleen avainsana. Käytännössä kustantajilla on varaa mainostaa voimakkaasti vain niitä teoksia, joiden tiedetään valmiiksi menevän hyvin kaupaksi - kyse on siis niistä teoksista, joiden potentiaalinen lukijakunta on suurin mahdollinen.

13) Kustantajat tekevät myös kulissientakaista työtä julkaisemiensa teosten markkinoimiseksi. Isoilla kustantajilla lienee enemmän valtaa mediaan ja kauppiaisiin kuin pienillä.

14) Kirjailijat itse markkinoivat teoksiaan paitsi suostumalla haastatteluihin, myös erilaisten esiintymisten kautta. Esiintymiset palvelevat lähinnä jo olemassaolevaa lukijakuntaa, niiden vaikutus uusien lukijoiden saavuttamiseen lienee useimmiten marginaalinen.

15) Kirjallisuuspalkinnot vaikuttavat suuressa määrin teosten myyntilukuihin, sekä suoraan että lisäämällä palkitun teoksen medianäkyvyyttä.

16) Teoksen saatavuus vaikuttaa siihen, päätyykö se potentiaalisen lukijan ostoskoriin tai lukulistalle. Valmiiksi suosittuja teoksia hankitaan kirjastoihin enemmän kuin tuntemattomampia. Kirjakaupat sijoittavat teokset huomioarvoltaan eriarvoisille paikoille, sikäli kuin pitävät jotain teosta lainkaan valikoimissaan. Lisäksi huomattavaa etua muihin teoksiin nähden saavat ne kirjat, jotka ovat myynnissä myös esimerkiksi marketeissa.

17) Käytännössä media, kirjallisuuspalkinnot ja kustantajien markkinointiin suuntaamat resurssit eivät kasvata julkaistujen teosten toteutuneita lukijakuntia tasaisesti kohti potentiaalisia lukuja. Pikemminkin ne polarisoivat tilannetta, ja vaikka bisneksen lainalaisuudet voidaan muuten hyväksyäkin luonnollisena asiana, tässä voidaan nähdä ongelmia. Kuvatut markkinointi-ilmiöt johtavat siihen, että potentiaalisten lukijoiden mielenkiinto kohdistuu yhä harvempiin teoksiin: kun lukija muuten joutuisi itse valikoimaan itseään kiinnostavaa luettavaa suuresta valikoimasta, kirjallisuuspalkintojen ja median ohjaamana hän päätyy hyvin todennäköisesti valitsemaan saman teoksen kuin muutkin lukijat. Näin yksi näkyvyyttä saanut teos voi tavallaan imaista potentiaaliset lukijat sadalta muulta sen sijaan, että lukijakunnan mielenkiinto suuntautuisi teosten ominaisuuksien mukaisesti. Markkinat voivat siis johtaa kirjallisuuden kentän kapenemiseen ja monimuotoisuuden vähenemiseen, jolloin bisnes pääsee liiaksi vaikuttamaan taiteeseen.

Jokaisella teoksella siis voidaan ajatella olevan tietyn kokoinen potentiaalinen lukijakuntansa. Nykyisenlainen systeemi johtaa siihen, että suurin osa julkaistuista teoksista ei saavuta enempää kuin murto-osan potentiaalisista lukijoistaan, koska tehdessään muutamista harvoista teoksista erityisen näkyviä se samalla tekee kaikista muista näkymättömiä. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät -periaate näkyy siis suomalaisessa kirjallisuudessakin.

__________________________________________________________

Edellä siis näkemykseni kirjabisneksen tilasta. Mainittakoon, etten pidä itseäni lainkaan huono-osaisimpana kirjailijana, mitä tulee medianäkyvyyteen ja lukijakunnan kokoon. Olen kaukana menestyksen valoisasta huipusta, mutta alapuolellani, varjoissa, lymyilee kollegoja, joita on kohdeltu perin kaltoin ja jotka on siis ansiokkaine teoksineen tuomittu lähes täydelliseen näkymättömyyteen.

8 kommenttia Kommentoi

Kynäilijä. kirjoitti 28.01.2007 - 17:38

Mielenkiintoinen ja perusteltu teksti.
Olet muuten siinäkin oikeassa, että valitettavan moni on tuomittu näkymättömyyteen. Viimekin vuonna Suomessa ilmestyi satoja kirjoja, joista puolensataa esikoista. Kovin moni heistä ei saanut minkäänlaista näkyvyyttä puhumattakaan televisio-julkisuudesta tai haastatteluista laajalevikkisissä lehdissä tms.
Hyvää Voimalaa!

matti kirjoitti 28.01.2007 - 18:47

Erinomainen analyysi kirjan matkasta kirjoittajan koneesta lukijan käsiin. Siinä näyttävät pätevän samat lainalaisuudet kuin minkä muun tahansa tuotteen.
Vaikka tuote olisi miten erinomainen tahansa, niin se ei takaa automaattista menestystä. Varsinkaan, kun kirja ei ole enää se nahkaselkäinen perintökalu, joka kirjahyllyssä komeillessaan kertoi perheen sivistys- ja varallisuustasosta.

IA kirjoitti 28.01.2007 - 21:22

Oli juuri Rantaiväen uuden kirjallisuuspiirin toinen tapaaminen äsken, osa porukasta eriytyisi lukupiiriksi, tutkimaan kirjaa nimeltä Lumikko ja yhdeksän muuta.

Toivon etteivät ihmiset nyt sitten säikähdä tuota Peliä, voisivatko olla niin tosikkoja? Siitä se sitten riesa ja taas uus uskonto tulee... Hmh. No aika näyttää.

Ainakin nuo noin yhdeksän ihmistä katsovat huomisen Voimala ohjelman. Ongelma on saada kirjasta kopio jokaiselle luettavaksi: Haminan kirjakaupassa on vain yksi kappale kerrallaan myynnissä, eikä kirjastolaitoksellakaan kovin monia kopioita ole vapaana koko Suomessa.

JPK kirjoitti 29.01.2007 - 09:19

Puhut asiaa.

Itselläni on sellainen tilanne, että laitan kaikki paukut kirjoittamiseen ja en edes halua ajatella markkinointia, ellei ole ihan pakko.

Siksi olisi erittäin hyödyllistä, että SKR myöntäisi apurahojen sijaan asianhoitajan/pr-ihmisen/agentin vaikkapa vuodeksi hoitamaan kirjailijan asioita.

HIM kirjoitti 29.01.2007 - 12:05

Kannatettava ajatus, JPK!

Olisi mukavaa, että varakirjailija hoitaisi maakuntakierroksen ja kustantajan kirjailijakiertueet. Itse saisi keskittyä kaikkein hauskimpaan ja tärkeimpään kirjailijan työssä: aineiston keräämiseen, käsittelyyn ja kirjojen kirjoittamiseen kotoisissa kammioissa.

penjami kirjoitti 29.01.2007 - 12:44

Hyviä pointteja.

5. kohtaa jäin miettimään: on paljon teoksia, joita kyllä ostetaan, mutta ei lueta. Omakohtainen esimerkki on viime vuosina käännetyt filosofian klassikkoteokset. Löytyy kyllä minun ja tuttujenkin hyllyistä, mutta eihän niitä kukaan oikeasti jaksa lukea (jotain Descartesin kirjeitä...). Ehkä isänpäiväkirjojen (mitenkään keski-ikäisten miesten lukuintoa epäilemättä) ja joululahjakirjojen kohdalla voisi myös löytyä myyntisuosikkeja, jotka jäävät hyllyyn pölyttymään.

Eli korreloi kyllä, mutta joidenkin teosten kohdalla ei ehkä niin selvästi.

SamiF kirjoitti 26.02.2007 - 22:13

Kiitos näistä teeseistä, Olen useamman kerran palannut näiden pariin, ja palaan varmasti jatkossakin.

Tarkoitatko kohdalla 14 sitä, että kirjailija EI voi haastatteluillaan ja muilla esiintymisillään saada itselleen uusia lukijoita? (mulle on vähän epäselvää tarkoitatko "olemassaolevalla lukijakunnalla" todellisia lukijoita vai potentiaalista (saavutettavissa olevaa) lukijakuntaa)

Tekisipä joku vastaavanlaiset teesit myös kritiikistä ja kriitikoista. Se tuntuu olevan sellainen ikuisuusaihe, joka olisi hyvä naulata teeseiksi, joiden pohjalta voisi sitten ottaa kantaa ja peilata omia käsityksiään.

Pasi I. J. kirjoitti 26.02.2007 - 22:32

Samif: Tarkoitan kohdalla 14 sitä, että kaikenlaiset messuesiintymiset harvemmin tuovat kirjailijalle uusia lukijoita ainakaan kovin paljon. Tv- ja lehtiesiintymiset ovat toinen juttu, ne saavat ihmiset kiinnostumaan kirjasta. Toki jokunen messuvieras saattaa kiinnostua kirjailijasta jos vain sattuu tämän yleisöksi, mutta minulla on sellainen vaikutelma, että ihmiset tsekkaavat messuilla lähinnä niiden kirjailijoiden esiintymiset, joista ovat valmiiksi kiinnostuneita.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code