Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

17.01.2007 - 15:10

Juha K. Tapion kirjoittama arvostelu Lumikosta ilmestyi Kalevassa 12.1.2007 otsikolla KIRJAILIJUUDEN MYYTTIÄ PURKAMASSA.

Arvostelun aluksi kriitikko viittaa ammoiseen esikoisteokseeni ja toteaa sen olleen "tuore ja raikas päänavaus suuntaan, josta jo tuolloin näytti muodostuneen kirjailijan tavaramerkki: omaperäinen, jonnekin scifin ja fantastisen realismin välimaastoon sijoittuva, vahvasti tyylittelevä kerronta". Sitten hän esittelee romaanin, joka - vaikka sijoittuukin "kirjailijoiden ja kirjailijanurasta haaveilevien maailmaan" - "ei ole puiseva eikä paperinmakuinen".

Kirjoittaja toteaa, että romaania voisi "melkeinpä pitää ironisena kommenttina, jolla pyritään riisumaan sädekehää kirjailijana olemisen yliarvostuksen yltä, jopa purkamaan kirjailijuuden myyttiä":

Se haastaa lukijansa pohdiskelemaan sellaisia kysymyksiä kuin mistä kirjailijoiden ideat oikeastaan kumpuavat, mitä on omaperäisyys tai onko kaikki tuo ylipäätään vaivan arvoista.

Sitten seuraa juonen kuvausta (kirjailijatar Lumikko, hänen kirjailijaoppilaansa, lumituisku, salaperäinen kymmenes jäsen...), jonka päätteeksi kirjoittaja toteaa: "Jääskeläisen kiintoaiheena näyttäisi olevan todellisuuden ja varsinkin muistikuvien häilyvyys; jos Missä junat kääntyvät -novellin kertoja jo kättelyssä tyrmää fiktiivisen kirjallisuuden kyvyn kuvata mitään muuta kuin omaa todellisuuttaan, tuntuu Lumikko ja yhdeksän muuta kyseenalaistavan koko 'objektiivisen todellisuuden' käsitteen."

Romaani on kuin kiehtova palapeli, jonka kaikki palat eivät loksahda kohdalleen - mutta se ei oikeastaan haittaa, koska romaanissa merkitys ja merkityksettömyys paiskaavat sopuisasti kättä toisilleen. Siitä hyvästä teokselle antaa anteeksi paljon, jopa sellaisen kliseen kuin "kirjastonhoitajattaren sarvisankaiset silmälasit".

Lopuksi kriitikko yhdistää minut kollega Sinisaloon ja tekee kirjallisuuspoliittisen linjauksen:

Onneksi meillä on Jääskeläisen ja Johanna Sinisalon kaltaisia kirjoittajia, jotka tuovat kotimaiseen kirjallisuuteen uusia, raikkaita tuulia vallitsevan, enemmän tai vähemmän realistisen konsensustodellisuuden vastapainoksi. Kutsuttakoon sitä paremman termin puutteessa vaikka "fantastiseksi realismiksi" - tai realistiseksi fantasiaksi - tässä joka tapauksessa on suunta, johon toivoisi kotimaista nykykirjallisuutta kehitettävän.

Juttuun kuuluu myös ylänurkan lihavoitu, suurifonttinen huudahdus:

Kirjoittajansa rönsyilevien !
novellien tapaan Jääskeläisen
romaani on erilaisuudessaan ja
omintakeisuudessaan virkistävää luettavaa.

Kategoria: arvostelut 0 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti