Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

05.01.2007 - 17:22

Iisalmen Sanomissa julkaistiin 27.12.2006 arvostelu romaanistani otsikolla "Kunnon kummitustarina". Sen on kirjoittanut Sirpa Ylönen. Teksti alkaa:

Suomessa kirjoitetaan ihmeen vähän kummitustarinoita, kun ottaa huomioon sekä niiden suuren suosion että suomalaisen rikkaan kansanperinteen. Jokaisella pitäjällä on varmasti omat kummitustalonsa. Pasi Ilmari Jääskeläinen korjaa tätä puutetta esikoisellaan Lumikko ja yhdeksän muuta.

Ylönen siis on lukenut Lumikon ensisijaisesti kummitustarinana. No, mikä ettei. Kyllä romaanin voi niinkin ymmärtää. Hän kuvailee juonta ja tarinaan ujutettuja yliluonnollisia tapahtumia sekä sitä, kuinka alun pienestä vinksahtaneisuudesta edetään oudompaan suuntaan. Loppua kriitikko kommentoi näin:

Jos romaani ajoittain tuntuukin polkevan paikoillaan, sen loppu on harvinaisen tehokas. Se jättää lukijan suu auki hämmästyksestä ja pään täyteen kysymyksiä. Yhtäkkiä lukija ymmärtää monta asiaa ja joutuu palaamaan sivuja taaksepäin huomatakseen kaikki viitteet.

Ylönen toteaa kirjailijan olevan taitava tarinankertoja ja harmittelee, että tekstiin on "jätetty niin paljon löysää ja suorastaan lapsenomaista kerrontaa. ( - -) Paremmalla viimeistelyllä kirja olisi erinomainen kummitustarina. Nyt se on vain hyvä." Ylönen moittii myös sitä, että monet henkilöhahmot jäävät vain nimiksi paperille. Totta, mutta niinhän elämässäkin käy - emmehän me kaikkia tietämiämme nimiä koskaan opi kasvoihin yhdistämään. Tämä on niitä asioita, joita aion kyllä miettiä seuraavaa kirjaa vääntäessäni. Kyllähän minä keskeisiä henkilöhahmoja Lumikossakin mielestäni syvennän - mutta onko ns. taustahenkilöiden käyttö jossain välissä julistettu kielletyksi?

Tällä kertaa kritiikissä siis kiitetään loppua, jota on toisaalla käsitelty kriittisemmin. Mutta vai "lapsenomaista kerrontaa"? Kiintoisa luonnehdinta, mutta ymmärrän kyllä luultavasti, mihin kriitikko viittaa. Ne taitavat olla ne vonnegutilaiset vaikutteet, jotka näkyvät tavassani kertoa tarinoita. Tietty ihmettelevä ote arjen ilmiöiden suhteen kuuluu tyyliini ja voihan se vaikuttaa monesta lapsenomaiseltakin.

Ehkä selviän hengissä siitäkin, että kirjani on "vain hyvä"... Joka tapauksessa Lumikko sai taas näkyvyyttä hieman lisää, mikä on aina ilahduttavaa!

Kategoria: arvostelut 2 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

matti

05.01.2007 - 19:20

Sirpa Ylönen on päätalonsa lukenut ja lisäksi kaikki savottatarinat. Hänen mielikuvissaan kummitukset vaeltavat aitan ja navetan väliä ja lymyävät heinäladossa - siis kansantarustoon perustuva ajattelu. Siltä pohjalta voi hänen kritiikkinsä jotenkin ymmärtää.

Hienoa silti, että Lumikkoa käsitellään yhä ja tulkitaan monin eri tavoin.

Kartio

15.10.2007 - 13:37

Enpä tiedä mihin tässä on tarkalleen ottaen viitattu tarinan kummituksella - Talvimaan puutarhan mörköön vai johonkin muuhun - mutta itse sain Laura Lumikosta kuvan ehkä koko lukemani kirjallisuuden paholaismaisimpana hahmona.