Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

22.12.2006 - 16:16

Kemin suunnasta kajahtaa - ei laukaus, vaan Pohjolan Sanomien arvostelu (KIRJAILIJAELÄMÄÄ TÄSSÄ JA MIELEN TODELLISUUDESSA, 18.12.), jossa Lumikkoa ei edes ammuta polveen, vaan pikemminkin kehutaan.

Arvostelun on kirjoittanut Raija Hakala, joka ilmoittaa alussa, ettei ole erityisesti innostunut tieteis- ja fantasiakirjallisuudesta (jota harrastaneille Jääskeläinen on jutun mukaan tuttu nimi), mutta lisää, että "Jääskeläisen esikoisromaania luin mielelläni":

Se ei olekaan tyypillistä fantasiakirjallisuutta, vaan fantasia on siinä lähinnä mausteena. (--) Kun Jääskeläisen romaani on sekä kieleltään että juoneltaan rikas ja pohdinnoiltaankin antoisa, romaanille voi ennustaa valoisaa tulevaisuutta.

Hakala selostaa juonta vähän liiankin tarkasti, spoilaten pari yllätykseksi tarkoitettua juonenkäännettä. Toki niiden mainitseminen antaa kirjasta selvän kuvan ja saa romaanin ehkä vaikuttamaan kiinnostavammalta, mutta kun lukija on saatu houkuteltua romaanin ääreen, itse lukukokemus väkisinkin kärsii ennakkopaljastuksista.

(--) ja myös itse romaanissa on sekä tyylillisiä että sisällöllisiä aineksia esimerkiksi dekkareista, fantasiakirjallisuudesta, saduista, kansantarinoista ja kauhukertomuksista. Juuri tämä ainesten rikkaus tekee romaanista mielenkiintoisen monikerroksisen. (--) Jääskeläistä lukiessa joutuu tämän tästä seuraan ja tilanteisiin, joissa on selvästi jotain tutunoloista ja silti uuutta: Liisa Ihmemaassa, Narnia, Nosferatu, Muumilaakso, Kerberos?

Kriitikko kuvailee romaanin tapaa kommentoida kirjallisuuden perimmäistä intertekstuaalisuutta, ja jatkaa: Jääskeläisen "Lumikossa" itseäni ihastuttaa erityisesti kirjailijan tapa ilakoida kauhuromantiikan kliseillä ja lastenkirjallisuuden vakiohahmoilla. Virkistystä tarjoaa tämän tästä myös makaaberi huumori.

Romaanin kirjailijahahmoja kriitikko pitää psykologisesti kiinnostavina ja epäilee, että jotkut henkilöhahmoista "ovat ottaneet vauhtia elävistä esikuvista". Hän havaitsee myös tietyn intertekstuaalisen yhteyden romaanin ja erään sadun välillä:

(--) Niinpä Jäniksenselän Lumikki ja hänen kääpiöpiirinsä poikkeavat muista kaupunkilaisista lähinnä rohkeudellaan tunkeutua toisten ja omaan piilotajuntaansa.''

Lopuksi Raija Hakala käsittelee romaanin tapaa tutkia syvemmällä tasollaan ihmisen mielen sisältöä.

Ihminen ei Jääskeläisen romaanissa näytäkään olevan erityisen ehyt ja itsestään tietoinen olento. Hänen muistinsa on epäluotettava, hänen tulevaisuutensa hämärä ja hänen identiteettinsä hauras ja muutoksille altis.

Kovin siis tuntuisi yksipuoliselta aidata hänet pelkkään arkitodellisuuteen.

Jääskeläinen perustelee hyvin oman kirjailijanlaatunsa.

Kategoria: arvostelut 1 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

matti

22.12.2006 - 23:33

Monet kriitikot ovat aika viisaita ihmisiä. Ja niin, olet nyt virallisestikin oikea kirjailija, siitä lämpimät onnittelut meiltä molemmilta. Myös Kulkuri innostui kovin ja uhkasi kirjoittaa menestysromaanin "Kissalan pahat pojat pistävät poskeensa parhaat palat".