Ah, kunpa löytyisi yksikin nykykirja, jossa ei olisi pakollista seksikohtausta! Sanon pakollista, koska ilmeisesti kirjan ei nykyään katsota myyvän ellei siinä ole sivumääräänsä nähden tietty määrä seksikohauksia. Ei seksikohtauksissa sinänsä mitään pahaa ole, ne vain tuppaavat olemaan niin puhkikaluttuja. Jos lukee vähänkin enemmän, joutuu lukemaan tusinoittain enemmän tai vähemmän urhoollisia yrityksiä saada jotain uutta esiin aiheesta, josta ei ole enää aikoihin löytynyt mitään uutta. Itse tosin hyppään seksikohtaukset suosiolla yli. Eivät ne kuitenkaan anna juoneen mitään tärkeää.

No, seksikohtaukset voi aina hyppiä yli niin kirjoissa kuin elämässäkin. Monen mielestä ne vain kuuluvat elämään ja siten myös elämästä kertoviin kirjoihin. Mutta on niitä päälleliimattuja seksikohtauksia esim. elokuvissa - aina seksi ei kuulu edes tarinaan, vaikka usein kuuluukin. Kaikkea ei tarvitse näyttää, aukkokohdat sopivat myös seksiin, mutta toisinaan tarkkakin kuvailu voi kantaa mukanaan temaattisen tason merkityksiä.

Iik, sekö on nyt ilmestynyt sitten, vihdoinkin. Harmittaa vähän, että siinä meni näin kauan, sillä keskusteltuani romaanista muiden sen lukeneiden ihmisten kanssa, olen ehkä lopusta jonkin verran toista mieltä kuin mitä kirjoitin. En tiedä mitä mieltä, mutta en kumminkaan enää samaa kuin siinä arvostelussa. Kuten sanottua, se vaatii toisen lukukerran.

Tuo mainittu seksikohtaus oli muuten niin hieno siksi, että siinä seksiä ei kuvattu puhkikulutulla tavalla. Se ei ollut "pakollinen seksikohtaus", vaan rakensi tarinan hahmoja, ja oli minusta Talvimaan hahmon kehitykselle aika välttämätön.

JEK on ajatellut ja sanaillut sattuvasti ja kohdilleen loppua myöten. Olisin kirjoittanut lähes samalla tavalla, jos vain hallussani olisi ollut tarpeeksi sanoja.

Seksikohtaukset ovat paikallaan silloin, kun ne sopeutuvat luontevasti tarinan kulkuun. Jos esim. elokuvassa nainen nostelee vilttiä rintojensa peitoksi rakastelun jälkeen, niin se on minusta teennäistä. Tai jos mies vessaan lähtiessään käärii itsensä lakanaan. Niin ei kukaan oikeasti tee, vaan kysymys on sensuurista ja sen pelosta. Turpiin kyllä saa elokuvissakin mättää ja lapsillekin näyttää.

Romaanisi loppu on niin moniselitteinen, että omat vajaat aivoni työstävät sitä vieläkin. Täytyy lukea kirja joulunpyhinä toiseen kertaan ja nautiskella tekstin aforistisistä sävelistä.