Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

17.12.2006 - 18:01

Turun Sanomissa arvostellaan viimein Lumikko ja yhdeksän muuta. Arvostelu löytyy netistä täältä.

Tapani mukaan kuvailen tässä arvostelun minussa, kirjailijassa, herättämiä reaktioita. Tämäkään teksti ei siis ole vastine kritiikkiin, vaan kurkistusikkuna kirjansa kritiikkiä kelailevan kirjailijan kalloon.

Vaikutelmani on se, ettei arvostelu ole oikein positiivinen eikä negatiivinen. Kriitikko Terhi Hannula ikään kuin tökkii lautasella olevaa ateriaa hieman haluttomana, innostumatta syömään mutta kehtaamatta oikein kipata annosta roskiinkaan. Annoksen valmistajana seison keittiössä hivenen hämilläni, vaikka tietenkin tiedän, että kompetenttien kriitikkojen keskinäiset maut vaihtelevat siinä missä muidenkin lukijoiden. Osuvasti perusteltu näkemys on aina samalla myös oikea näkemys.

Kirjailijan näkökulmasta tällaiset välimaaston jutut ovat ehkä vähiten innostavia - haalea välinpitämättömyys on se vihonviimeinen reaktio, jonka kirjailija toivoo lukijasta kirvoittavansa. Mutta täysin legitiimi suhtautumistapa tuollainenkin on, luonnollisesti, kaikkien muiden joukossa. Enpä minäkään suurimmasta osasta lukemaani erityisemmin lämpene, "ihan kiva" on valitettavasti monen kirjan ja elokuvan kirvoittama reaktio myös täällä päin. Kriitikko ei siis varsinaisesti itse pitänyt kirjasta, mutta kertoo tavallaan ymmärtävänsä, jos joku muu siitä pitää. Hän itse ei siitä saanut sitä, mitä odotti, eli kirjailijamyytin uudenlaista käsittelyä. Mistähän tuollainen odotus oikein tuli? Blogini on sanottu purkavan kirjailijamyyttiä, mutta blogi ja romaani ovat kaksi eri asiaa.

Ella Milana saattaa ollakin "tyyni ja yllätyksetön" päähenkilö, mutta ei hän kyllä mikään "tunnollinen vanhapiikaopettaja" ole, vaikka kriitikko niin häntä luonnehtiikin... Onko nainen muka 26-vuotiaana vanhapiika, jos ei ole naimisissa?

Kategoria: arvostelut 5 kommenttia Kommentoi Ilmoita asiaton viesti

Tero www

17.12.2006 - 18:56

Halusin vain sanoa, että kriitikko ei samasta sukunimestä huolimatta ole tietääkseni mitään sukua. Pahoitteluni siitä huolimatta.

Aika mielenkiintoista muuten jos tämän blogin on sanottu purkavan kirjailijamyyttiä, koska itse olen kokenut tämän pikemminkin heijastelevan aika klassista kirjailijakuvaa! Ehkä olen huono lukija :)

matti

17.12.2006 - 19:08

" ...Ilahduttavan hidas kirja, joka jää mieleen resonoimaan." Löytää se sokea kanakin jyvän.

Pasi I. J.

17.12.2006 - 19:22

Kirjailijamyytin purkamisesta: Ehkä kyse on lähinnä siitä, että järkevä kirjailija kirjoittaa kirjansa perinteisesti jossain näkymättömissä eikä tule näkyviin muuten kuin teostensa kautta ja erinäisissä virallisissa tilaisuuksissa. Itsensä munaamisen riski on silloin pienempi. Käänteisen perspektiivin laki pätee tähän: etäinen kirjailija näyttää isommalta ja myyttisemmältä hahmolta kuin lähelle tuleva.

Ehkä ajattelet sitä vanhempaa myyttiä kirjailijasta nerona ja jotenkin valaistuneena ihmisenä, joka ei piittaa maallisista pikkuasioista. Aika laillahan se myytti on viime vuosina rakoillut, jo ennen tätä blogia.

jPekka www

18.12.2006 - 11:37

Vanhan koulukunnan mukaan vanhapiikuuden "virallinen" raja on 25 vuotta. Joten siinä mielessä... kyllä.

Ilkka Ahmavaara

18.12.2006 - 17:32

Tää on kolmas yritys allaolevalle: ei vaan mee datan läpi?:

Toi Turun Sanomien juttu on aika ontto ja valmiita ajatuskulkuja täynnä, mitäänsanomattomuutta. Mutta sitähän päivälehdissä pitää ollakin, kuinkas
muuten maailma pysyisi joka päivä kasassa!
---
Sitten kirjaillijamyytistä. Hehheh. En ole tässä blogissa tai Lumikko kirjassa nähnyt, havainnut mitään kirjailijamyyttiä, saati sen purkamista. Nyt on joku erikoinen lähestymistapa. Onko vaikkapa pöytä pöytämyytti, jos siitä kirjoittaa? Ehkä näin on...