Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seura

06.12.2006 - 16:51

On 6.12. Käydessäni kaupungilla näin panssarivaunuja, panssaroituja miehistönkuljetusvaunuja, konekivääreitä, lentokoneita ja helikoptereita. Onneksi ne olivat omia. Ajattelin Kunderan romaania Olemisen sietämätön keveys, jossa itäisen naapurimme kalusto vyöryi Tsekkoslovakian kaduille. Meillä niin ei käynyt, koska isoisämme menivät vastaan ja pistivät hanttiin.

Vapauden lisäksi siinä pelastettiin suomen kieli. Jos Stalin olisi saanut tahtonsa läpi, tämän maan väestö olisi siirretty Siperiaan ja luultavasti kaikilla olisi ollut edessä venäjän kielen opettelu. Niillä suomalaisilla kirjailijoilla, jotka olisivat oppineet venäjää kyllin hyvin, olisi periaatteessa ollut laajempi yleisö kuin nyt on, mutta käytännössä kirjat olisivat siellä Siperiassa saattaneet jäädä kirjoittamatta.

Kunhan vain suomen kieltä ei nyt sössittäisi kyökkikieleksi kaiken kansainvälistymisen nimissä. Kieli on ajattelun väline, ja jos kieli taipuu kankeasti, ei ajatuskaan pääse juhlimaan. Tässä maassa harrastetaan jo aivan liikaa huonoa ajattelua, joka tuntuu samalta kuin kuulostaisi tumput käsissä soitettu pianokonsertto.

Viis kynttilöistä ikkunalaudoilla, ne ovat vain symboli. Pitäkää huolta kielestä. Siinä se tärkein asuu.

Kategoria: Yleinen 2 kommenttia Kommentoi

matti kirjoitti 06.12.2006 - 18:15

Venäjä on kielenä kaunis, mutta enpä haluaisi puhua sitä Siperian ikiroudan mailla pakkosiirrettynä. Tosin minua ja lapsiani ei olisi syntynytkään, sillä isäni haavoittui taistelussa ja hänethän olisi eliminoitu Suomen valtauksen jälkeen. Kiitos, isät ja isoisät!

tosikko kirjoitti 07.12.2006 - 08:53

Jouduin kerran paljon nuorempana radiohaastatteluun, jossa minun haluttiin kertovan Suomen itsenäisyyden merkityksestä itselleni. Korostin suomen kielen tärkeyttä ja sitä kuinka itsenäisyys ilmenee minulle nimenomaan sen kautta ja kuinka koen tehtäväkseni (niin, olin nuori) edistää Suomen itsenäisyyttä vaalimalla tätä kaunista kieltä. Haastattelija ei tajunnut ollenkaan, hän yritti yrittämistään nyhtää esiin jotain kouriintuntuvampaa, vaikka muistin sentään kiittää silloin vielä hengissä ollutta vaaria ja muita sotaveteraaneja konkreettisen taakan kantamisesta.

Nimesi

Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)

Kotisivusi osoite

Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten

Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)

Kommentti

Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code