Luin kirjasi, ja olin kyllä tyytyväinen lukukokemukseeni!

Olen kirjallisuuden suurkuluttaja ja luen lähinnä kotimaista. Keski-ikäinen nainen - me kai tämän maan kirjat suurimmaksi osaksi ostamme ja kirjastoista lainaamme.

Pidin aikoinani novellikokoelmastasi, vaikka minusta se ei ollut aivan niin hyvin toimitettu kuin olisi ansainnut. Ehkä sekin ongelma ratkeaa uuden painoksen myötä.

Kirjassasi pidin siitä, että minulla oli kokoajan luottamus tekstiin: uskoin, että kirjoittaja tietää, mitä tekee. Tiedät varmaan, miten ällöttävä olo syntyy siitä, jos lukee kirjaa, josta tulee mieleen: "Kirjoittaja ei enää selviä itsekään kuvioistaan." tai "Tämä käänne ei voi enää selvitä kuin kökösti, niin paksusti se on pedattu." Tässä luotin tarinaan kuin vanhaan kivimuuriin.

Minä pidin kirjallisuusaiheesta ja kirjailijamyytin tomutuksesta. Pidin myös yhteisöstä: väitän, että kaikessa outoudessaan se ei poikkea paljonkaan suomalaisesta pikkukaupungista.

Hoeg - joo, Bulgakov - no okei, mutta Garcia Marquezia en kyllä löytänyt muusta kuin siitä, mitä juhlissa tapahtuu (en nyt halua spoilata enempää). Ei sillä väliäkään ole - nuohan ovat mainoslauseita. Jos ajatellaan nimenomaan G. M:ia, niin kirjastasi puuttui kyllä kaikki se runsaus ja aistivoimainen herkullisuus, joista hänen kirjansa ainakin minulle määrittyvät. Mutta: tämä ei ole moite. Sinun tyylilajisi on vain toinen ja toimi sellaisenaan loistavasti. Pidin tyylistäsi kovasti. Jotenkin se oli minusta hyvin suomalainen ja aito (toivottavasti et itse pidä tuota suomalaisuutta moitteena :)

Mukava kokemus, kiitän siitä syvästi. Toivottavasti saan joskus jossain tapahtumassa napatuksi helmastasi kiinni sen verran, että saan nimmarin kirjaani. Onnittelen, olet tehnyt hienon työn.

Ja vielä lisänootti: kustannustoimittajasi on myös tehnyt hyvää työtä. Moitteeton tulos!

Makkara: kiitos hyvin muotoilluista kiitoksista! Tuo Marquez ei totta kyllä näy suoraan tyylissä, mutta hänen tuotantonsa on yksi mieleni voimakenttää virittävä piste, joka vetää toteutuvaa kerrontaa poispäin jostain muusta vaikutepisteestä - ja näiden pisteiden välillehän se oma tyyli sitten syntyy. Marquezin runsaus ei luultavasti menisi läpi kotimaisessa kirjallisuudessa, ja täytyy tunnustaa, että vaikka Sadan vuoden yksinäisyys on hyvin kiinnostava teos - teoriassa - en ole vieläkään saanut luetuksi sitä loppuun, mikä johtuu juuri tuosta runsauden sivutuotteena syntyneestä vaikealukuisuudesta.

Nappaa vain helmasta kiinni jos näet, ja jos liikun nopealla vauhdilla, taklaa vapaasti.