Vaikka Ella saa selville yhtä ja toista seuran historiasta, suuri osa kirjan mysteereistä jää paljastumatta, ja ne jäävät kutkuttamaan mielikuvitusta.

Jääskeläisen teos sijoittuu meidän todellisuuteemme, mutta tuo reaalimaailman todellisuus kuitenkin kupruilee. Voisi myös sanoa, että jostain salaperäisestä paikasta tihkuu mystistä ainesta läpi, mikä sekoittaa meidän maailmaamme. Kuten Johanna Sinisalon, Maarit Verrosen tai Leena Krohnin monet teokset, myös Pasi Jääskeläisen romaani osuu parhaiten kategoriaan reaalifantasia.

Romaanin tulkinnat identiteetistä, muistoista ja siitä, miten ihmiset pukeutuvat todellisuuden peitoksi luomiinsa kertomuksiin, ovat mielenkiintoisia. Jääskeläisen luoma Jäniksenselän kylä on hurmaava. Kirjailija Lumikon lastenkirjojen salaperäiset otukset, maahiset ja haltiat ovat enemmän kuin lastensatuja. Ympäröivä luonto on villi ja jollain tapaa tietoinen, ja omituisesti muuttuvat kirjastonkirjat ja karkailevat koirat juuri oikea annos fantasiaa.

Pasi Jääskeläisen oma, vahva kirjailijanääni ja rikas, persoonallinen kirjoitustyyli tekevät kirjasta erityisen lukunautinnon. Jääskeläinen kirjoittaa kauniisti ja käyttää kielen koko arsenaalia. Hänen tekstinsä ei ole latteaa tai tavallista.

Välillä jopa dekkarimaisen jännittävä romaani tempaisee lukijan otteeseensa. Jääskeläinen on luonut tarinan, jonka kaikki osa-alueet naksahtavat kohdalleen.