Onnittelut! Ja wow, miten nopeasti! On ihan tavallista joutua odottamaan kuukausia, vuosikin, ja toisinaan ei sitten arvostelua tule lainkaan..

Onnittelut hienosta kirjasta. Juuri perustamillani sivuilla sitä kommentoinkin. Hyvästä kirjasta tulee aina kritiikki. :)

Kaverikritiikki toimii aina kuin junan vessa.

Kaverikritiikki? Minulla ei ole kunniaa tuntea kriitikko Sisättöä henkilökohtaisesti, vaikka olemmekin käsittääkseni joskus jossain tavanneet, mikäli arvoisa Tuuba (käytössä lienee leguinilainen "tosinimi") moiseen mahdollisuuteen yrittää vihjata.

Onnittelisin, mutta olen onnitellut jo etukäteen. Näin kirjan menestyksen ennalta (eikä siihen kovin paljon povaajan lahjoja vaadittu).
Tämä kaikki menee jo makeilun puolelle ja Jääskeläisen ego turpoaa - mikäli mahdollista - entisestään, mutta olenpa vilpittömän iloinen ja vain melko vähän kateellinen.

Fandomin edustajat osaavat olla ihan yhtä murskaavia palautteessaan kuin mundiksetkin (joskus jopa pahempia, koska puolivillaisesta kärähtää saman tien), eli eiköhän ne kehut ole tulleet aiheesta. Se etu fandomin kriitikoissa on, että he todennäköisesti tuntevat lajityypin ja sen taustat. Ei käy kuin Mikael Niemen Nahkakololle, jota ei edes ymmärretty Lemin hengenheimolaiseksi, vaan arvotettiin ihan eri näkökulmasta ja sitten ei käytännössä ymmärretty ollenkaan kirjan huumoria.

Hesarissa on tällä hetkellä töissä ihmisiä, jotka ovat hoksanneet alakulttuurien merkityksen. Mm. roolipeleistä on ollut juttua ihan toisella tavalla kuin muutama vuosi sitten. Se, että juttu tuli näin nopeasti ulos, kertoo siitä, että toimituksessa on reagoitu ajankohtaisuuteen. Kritiikin odottaminen vuoden tai puolentoista verran on aika kohtuutonta, mutta monelle käy niin. Lehteen mahtuu rajallisesti kamaa.

Ego? Eihän minulle ole egoa, hyvänen aika. Vai onko. Mistäs sen egon oikein tunnistaa, onko se jokin pullottava osa ihmisestä?

Kyllä, pullottava. Vähän niin kuin meidän entisen kissan napatyrä. Sen voi kyllä leikkauttaa pois, joskaan ei ehkä kannata, koska hyvästi paisuneena se sitten taas toisaalta voi toimia airbagin tapaan elämän kolhutilanteissa.

Kukahan tätä älykästä keskustelua oikein käy? Minä itse olen istunut sohvalla katsomassa Buffya jo useamman tunnin ja egonikin on tuolla ulkona ottamassa aurinkoa - se yritti tulla sisälle juomaan vettä mutta ovi oli kuulemma liian ahdas.

Egosi on hyvin ruskettunut eikä meinaa mahtua ovista? En olisi kyllä uskonut tätä, mutta alan tuntea sympatiaa sitä kohtaan, sillä meillä tuntuu olevan paljon yhteistä.

Tuossa aiemmin oli puhetta kaverikritiikeistä (jollainen Sisätön kirjoittama arvostelu siis ei ollut). Ne ovatkin jännä juttu. Tunnen hyvin erään rouvan, joka on kirjoittanut erinäisiä kritiikkejä kavereitten kirjoista. Hän on usein ihmetellyt sitä oletusta, jonka mukaan kavereitten kirjoja kehuttaisiin ilman muuta. Tai että vihamiesten kirjoja haukuttaisiin ilman muuta. Tietysti kaverin kirjaan voi suhtautua etukäteen toisin kuin tuntemattomien kirjoihin, mutta jos kriitikolla on yhtään kokemusta & ammattitaitoa, niin väitän, että kaverius ei lopulta arvostelussa paina kovinkaan paljon.
Tätä mainitsemaani rouvaa on kylläkin harmittanut, että jotkut ikävät paskiaiset kirjoittavat niin hyviä kirjoja (en tarkoita nyt Jääskeläistä) ja että jotkut ihanat ihmiset kirjoittavat kirjoja, jotka eivät nappaa vaikka rouva kuinka haluaisi (en nytkään tarkoita Jääskeläistä). Ja arvosteluissahan käsitellään niitä kirjoja.

Niin, kirjailija ja kirja ovat kaksi eri ihmistä, kuten entinen mäkihyppääjä saattaisi lausahtaa. Jos itse inhoaisin syvästi kaverin kirjaa, saattaisin jättää sen kokonaan arvostelematta, jos kritiikistä olisi tulossa sietämättömän julma, mutta en kyllä ryhtyisi kaunistelemaan totuutta. Tosin en nykyään arvostele kovin usein kirjoja, joten asia ei ole tullut ajankohtaiseksi. Lähinnä silloin tekee mieli kirjoittaa arvostelu, kun jokin kirja oikeasti kolahtaa. Huonot jäävät kesken, kun ei mikään velvoita lukemaan väkisin loppuun.

"Ehkä juonta voitaisiin paljastaa vähemmän, arvostelu spoilaa pari yllätykseksi tarkoitettua juonenkäännettä..."

Johan on piru. Nyt en uskalla lukea arvostelua ollenkaan. Olin säästellyt sitä koko päivän. Huokaus.

Hesari on muuten tehnyt kulttuuriteon ja pistänyt kirja-arvostelunsa (vuodesta 2000 eteenpäin) nettiin!

Lumikon arvio löytyy osoitteesta:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Mysteerikertomus+kirjailijasta/HS20060806SI1KU03g78